Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Sauramon mukaan julkisuudessa esitetyt arviot Suomen 10–30 prosentin hintakilpailukykykuilusta Ruotsiin ja Saksaan verrattuna ovat huonosti perusteltuja.
Arvioita on hänen mukaansa puolustettu käyttämällä mittareita, joiden avulla voi parhaassa tapauksessa arvioida kilpailukyvyn muutosta, mutta ei voi sanoa oikeastaan mitään hintakilpailukyvyn tasosta.
– Eron tekeminen hintakilpailukyvyn tason ja muutoksen välillä onkin erittäin tärkeätä, Sauramo kirjoittaa PT:n tuoreessa Talous & yhteiskunta -julkaisussa.
Jos käytetään hintakilpailukyvyn tasoa kuvaavia mittareita, ei Sauramon mukaan Suomen hintakilpailukykyä voi luonnehtia huonoksi.
Siksi vaatimukset jopa kymmenen vuotta jatkuvista äärimaltillisista palkkaratkaisuista ovat hänen mielestään perusteettomia.
”Vertailuun liittyy useita harhoja”
Sauramon kritiikin kohteena on Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen Strategia Suomelle -raportti.
Sauramon mielestä raportissa esitettyyn yksikkötyökustannusten vertailuun liittyy useita harhoja, kuten esimerkiksi ajanjakson 2000–2013 valinta.
Hän muistuttaa, että vuonna 2000 Suomen kilpailukyky oli poikkeuksellisen hyvä, sillä vuonna 1996 markka kytkettiin EU:n valuuttakurssimekanismiin hyvin matalalla kurssilla.
Harhoja syntyy hänen mukaansa myös siitä, verrataanko toisiinsa koko kansantalouksia vai pelkästään vientialoja.
– Erityisesti Saksan matalapalkkainen palvelusektori näyttää tekevän siitä kilpailukykyisemmän kuin se teollisuuden osalta onkaan, Sauramo kirjoittaa.
Hän myös huomauttaa, että Suomen paperiteollisuuden hintakilpailukyvyn heikentyminen vuoden 2007 jälkeen johtuu viennin supistumisen takia alentuneesta tuottavuudesta.
Lue myös:
”Kilpailukyvyn karu ilmentymä on työkustannusten nousu ja viennin pudotus”
