Helsingin yliopistolla professoreina työskentelevät Jussi Pakkasvirta ja Markku Kuisma pohtivat Helsingin Sanomissa valtionyhtiöiden osinkojen ja ulkomaisten investointien suhdetta. Professoreiden mukaan suomalaisten on syytä olla varuillaan ja toivoa, ettei pääministeri Juha Sipilän (kesk) tarkoitus ole jatkaa aiempien hallitusten linjalla.
Kirjoittajien mukaan historiasta tulisi ottaa oppia. Pääministerin ideaa ”valtion taseen laittamisesta töihin” Suomen nousun vauhdittamiseksi pitäisi nyt pohtia vakavasti.
– Lypsävien lehmien teurastus ei ole järkevää taloudenpitoa, vaikka lihan hinta sattuisikin olemaan korkea. Asia on toki toinen, jos lehmät, eli valtion tuottava omaisuus, inhottavat ja halukkaat ostajat ovat ystäviä, joita on halu miellyttää, Pakkasvirta ja Kuisma kirjoittavat.
Professorit käyttävät kirjoituksessaan esimerkkinään Fortumia. Tällä he kertovat haluavansa osoittaa mahdollisuuksia, joita valtion omaisuuteen ja sen tuottoihin sisältyy.
– Fortumilla on tiettävästi kahdeksan miljardin euron kassavarat, osin seurauksena valtion harkitsemattomasti hoitamista sähköverkkokaupoista. Tästä puolet kuuluu Suomen valtiolle, jolla on valta maksattaa miljardit osinkoina ulos osakkeenomistajille pörssisäädöksiä loukkaamatta, he kirjoittavat.
Professorit kysyvät kirjoituksessaan, onko Suomen etujen mukaista, että Fortumin varoja suunnitellaan käytettäväksi investointeihin ulkomailla, eikä osingonmaksuun omistajille. He muistuttavat, että Fortumin kassa, väen vähennys opetus- ja tutkimustoiminnasta sekä nuorten asuntopula kasvukeskuksissa ovat kaikki osa samaa kokonaisuutta.
– Fortum käyttää investointeihinsa samanlaisia euroja kuin millä esimerkiksi yliopistot maksavat palkkojaan. Yhtiön miljardeista puolet kuuluu Suomen valtiolle, joka voi ohjata ne mihin tahtoo, vaikka asuntopulan poistamiseen, ja purkaa näin kasvun esteitä, he toteavat.
Kirjoittajat sanovat, että osa valtion ”lypsylehmistä” toki kaivannee myös kovakätistä leikkauslinjaa. Esimerkkinä he mainitsevat Suomen pankin. Heidän mielestään ”puristamalla kunnolla” arvokiinteistöjä ja tasetta olisi entisestä keskuspankista kanavoitavissa välineitä kotimaisiin uudistuksiin.
– Toivomme pääministerin kyseenalaistavan aiempien hallitusten harjoittaman lehmänlahtauslinjan, he kirjoittavat.
Professorit toteavat, että Suomi tarvitsee rohkeaa kasvupolitiikkaa. Heidän mukaansa velkafobia näyttää estävän hyödyllisiä julkisia investointeja, ja siksi he tarjoavat osinkomiljardeja mahdolliseksi ratkaisuksi.
Pakkasvirta ja Kuisma nimeävät muutamia potentiaalisesti kannattavia kohteita. Heidän mukaansa raideliikenne, opetus ja tutkimus sekä pääkaupunkiseudun vuokra-asuntorakentaminen ovat ”tyypillisiä hankkeita, joissa viisaalla ja aktiivisella valtiolla on kannattavaa tekemistä.” Lisäksi he korostavat, että hyvään kotouttamispolitiikkaan kannattaisi investoida.
