Historiallisesti pankeilla oli merkittävä asema yritysomistajina Suomessa, mutta pankkien rooli pieneni merkittävästi 1990-luvun pankkikriisin ja sitä seuranneen pankkisäätelyn myötä.
– Pankkien häipyminen kartalta suuromistajina näyttäisi luoneen valtatyhjiön suomalaisiin pörssiyhtiöihin, toteavat dosentti Ulf Jakobsson ja professori Timo Korkeamäki raportissaan.
Yleisen riskipääoman vähyyden ohella Suomen yrityssektoria vaivaa erityisesti aktiivisten ja pitkän aikavälin kehittämisestä kiinnostuneiden ankkuriomistajien vähyys.
– Yleisen pääomaköyhyyden vaivatessa suomalaista yrityssektoria näemme nk. ankkuriomistajien puutteen erityisenä rasitteena. Ankkuriomistajiksi luokittelemme tahot, jotka ovat aktiivisesti mukana yrityksessä, ja joita voidaan siten pitää investoijien sijaan omistajina, he toteavat.
Ankkuriomistajuuden vähentymisen taustalla on Jakobssonin ja Korkeamäen mukaan muun muassa äänivallaltaan erilaisten osakesarjojen suosion lasku sekä puhtaaseen sijoittajaintressiin perustuvan institutionaalisen omistamisen kasvu, jota edustavat muun muassa kotimaiset ja ulkomaiset eläkerahastot.
– Ongelmaa voitaisiin lieventää vahvistamalla yrityksen toimintaan aktiivisesti osallistuvien omistajien ja toimivan johdon asemaa sekä rohkaisemalla pääomarahastojen osallistumista yritysten kehittämiseen, todetaan talousneuvostolle tilatussa raportissa.
Jakobsson ja Korkeamäki ehdottavat, että suomalaista investointi-ilmapiiriä pitäisi pyrkiä parantamaan sekä suomalaisten että ulkomaalaisten investoijien silmissä.
– Mielestämme valtion roolia omistajana tulisi pienentää, joskin tulisi ottaa huomioon, että liian nopeita muutoksia tulisi välttää mahdollisten haitallisten sivuvaikutusten vuoksi.
– Suomen osakemarkkinoista tulisi tehdä nykyistä houkuttelevammat sekä yrityksille että sijoittajille. Tähän voidaan vaikuttaa muun muassa vero- ja eläkejärjestelmän kautta.
Taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta osuustoiminta ei ole raportin laatijoiden mukaan omistusmuotona optimaalinen ratkaisu dynaamisessa, integroituneessa ja nopeasti muuttuvassa nyky-maailmassa.
Osuustoiminnallisten yritysten tukemista siirtymisessä osakeyhtiöpohjalle pitäisi sen vuoksi harkita.
– Valtiollisen ja osuustoiminnallisen omistamisen osuus on Suomessa kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen korkea ja sitä tulisi pyrkiä asteittain alentamaan, jotta talouden uudistumiskyky turvataan entistä dynaamisemmassa toimintaympäristössä.
Jakobsson ja Korkeamäki väittävät, että hajaantuneen omistajuuden ja passiivisen institutionaalisen omistajuuden malli toimii Suomessa heikommin kuin angloamerikkalaisissa talouksissa.
– Suomessa kannattaisi miettiä tapoja, joilla yritysjohdon valta-asemaa voitaisiin vahvistaa siten, että yritysjohto pystyisi tavoittelemaan pitkän aikavälin tavoitteita vakaammalta pohjalta, he toteavat Omistus, omistajaohjaus ja määräysvalta suurissa suomalaisyrityksissä –raportissaan.