”Tuotonvaihtosopimuksen instrumentista tekee Suomen kannalta se, että Suomi on vakuutta vastaan luopunut ERVV:n kautta saatavista Kreikka-tuotoistaan ja pääomittanut vakausvälinettä nopeammin kuin muut. Näillä on molemmilla euromääräinen kustannus”, kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan.
Suomen saatavat on Lepomäen mukaan sijoitettu sulkutilin kautta korkean luottoluokituksen velkakirjoihin.
”Varat vapautuvat tililtä Suomelle, jos Kreikka ajautuu maksuhäiriöön ja mikäli ERVV kutsuu välineen takaajat maksutalkoisiin. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että jäsenmaat joutuvat realisoimaan takauksensa pääomaksi”, Lepomäki sanoo.
Hän toteaa, että tähän on kuitenkin vielä pitkä matka.
”Kreikan maksukyvyttömyystilanteessakin ERVV:llä ei todennäköisesti ole akuuttia pääomavajausta ja sillä on myös pääsy pääomamarkkinoille. Täytyy muistaa, että ERVV:n kautta myönnetyillä luotoilla on jo lähtökohtaisesti pitkä takaisinmaksuaika sekä lyhennysvapaan jakso alussa”, Lepomäki toteaa.
Hän muistuttaa myös, etteivät vakuudet laukea, jos Kreikan ERVV:n kautta myönnettyjä luottoja järjestellään uudelleen vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä. Hän toteaa tämän olleen Kreikan valtapuolueen Syrizan ”toive viime päiviin saakka”.
Ei tartuntavaaraa
Grexit eli Kreikan ero eurosta samoin kuin maksukyvyttömyys ja mahdollinen velkajärjestely tarkoittavat Lepomäen mukaan ensisijaisesti eri asioita.
”Huomenna IMF:lle maksamatta jättäminen ei vielä itsessään tarkoita maksuhäiriötä, mutta valuuttarahaston tulee 30 päivän sisällä tehdä virallinen notifikaatio, joka muun muassa ERVV:n määritelmässä tarkoittaa maksuhäiriötä”, hän selventää.
Lepomäen mukaan ”teknisesti jännittävämpi päivämäärä” saattaakin olla 20. heinäkuuta. Silloin Kreikalla erääntyy 3,5 miljardin euron joukkovelkakirjalaina EKP:lle.
”Viimeistään silloin EKP:n Kreikan keskuspankin kanavoima hätärahoitus ELA todennäköisesti päättyy eikä Kreikalla ole muita vaihtoehtoja kuin ottaa jokin muu rahoitustapa ja vaihdonväline käyttöön, mikä käytännössä tarkoittaa rinnakkaisvaluuttaa (kuten valtion sisämarkkinoille liikkeeseen laskemia korottomia ja pitkällä juoksuajalla varustettuja velkapapereita), mikäli Kreikka yhä säilyy euron jäsenenä.”
Elina Lepomäki ottaa kirjoituksessaan kantaa myös Kreikan kriisin aiheuttamaan niin kutsuttuun tartuntavaaraan.
”Kreikan ’ongelmat’ eivät sinällään leviä Kreikan mahdollisen maksukyvyttömyyden tai Grexitinkään kautta”, Lepomäki kirjoittaa.
Hänen mukaansa tällaisissa arvioissa sekoittuvat kolme asiaa.
Ensimmäisenä tulevat Kreikan ”oikeat ongelmat”. Niitä ovat Lepomäen mukaan muun muassa velkavuori, maksukyvytön pankkisektori, ylisuuri ja tehoton julkinen sektori, korkea työttömyys, toimimattomat työmarkkinat ja puuttuva kilpailukyky.
Toiseksi Lepomäki mainitsee euron ongelmat. Niitä ovat häönen mukaansa puolestaan bailout-politiikka, rakenteellinen yhteisvastuu ja markkinoiden häivyttäminen. Kolmantena asiana sekoittuu Lepomäen mukaan markkinoiden reaktio.
Lepomäki sanoo koko eurokriisin saaneen alkunsa siitä, että kaikki jäsenmaat taloudellisesta asemastaan huolimatta saivat samoin ehdoin eli samalla hinnalla keskuspankilta rahoitusta.
”Eli vapaassa vaihdannassa muodostuvat riskilisät kuopattiin.”
Markkinoiden epäsuotuisat liikkeet saadaan Lepomäen mukaan kyllä halutessa kuriin tai niitä voidaan suitsia pitkälle tulevaisuuteen, jos ei kokonaan poistaa.
”Esimerkiksi nyt ei euroalueella tarvitse olla kovinkaan huolissaan ’tartuntavaarasta’, jos sillä tarkoitetaan nimenomaan markkinareaktioita reaalitalouden sijaan. Ero on kuin tyhmyydellä ja kupalla: toinen tarttuu nopeasti, toinen ainoastaan pitkään altistaessa.”
Lepomäki muistuttaa, että erityisesti euroalueen velkakirjamarkkinat ovat jo pitkään olleet eurojärjestelmän ohjauksessa pääasiassa Euroopan keskuspankin likviditeettiohjelmien (LTRO, OMT) ja maaliskuussa alkaneen määrällisen elvytyksen politiikan myötä.
