Saksan suurin luottolaitos Deutsche Bank on ollut jo vuosia euroalueen murheenkryyni. Pankki on vuoden alusta menettänyt puolet markkina-arvostaan ja yksistään eilen maanantaina yli seitsemän prosenttia.
Arvioiden mukaan Deutschen markkina-arvosta useampi prosentti on myyty lyhyeksi, eli sijoittajat odottavat kurssin laskevan lisää. Viime päivien laskun katalyytti oli Yhdysvaltain päätös langettaa Deutsche Bankille 14 miljardin USD:n sovittelusakko finanssikriisiä edeltävistä asuntolainajärjestelyistä.
– Tässä tulee väistämättä Lehman Brothersin alamäki mieleen. Muistan, kun pankille naureskeltiin sinä päivänä, kun yhtiön markkina-arvo alitti kyseisen vuoden pankkiireille maksettavan bonus-budjetin. Se oli alle viikko ennen pankin kaatumista. Nyt odotellaan, milloin Deutschen markkina-arvo (nyt 16 miljardia euroa) alittaa sakkovaatimuksen, kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.) kirjoittaa blogissaan.
Pankki on ilmoittanut, ettei sillä ole aikeita maksaa sakkoa kyseisessä suuruudessa. Markkinoilla kannetaankin huolta siitä, että Deutsche joutuisi joka tapauksessa nostamaan merkittävän määrän (jopa 20 miljardia euroa) uutta pääomaa maksaakseen edes osan nyt langetetuista sakoista.
Saksan liittokansleri Angela Merkel vakuutti viikonloppuna, ettei Saksan liittovaltio lähde pelastamaan Deutsche Bankia.
– Deutschen pelastaminen saattaisi totuttuun tapaan välttää lyhyen tähtäimen taloudellisen kaaoksen, mutta se aloittaisi samalla melkoisen poliittisen mylläkän, Lepomäki toteaa.
Näin Merkel voisi säilyttää kasvonsa
Saksa on ollut merkittävä aloitteentekijä pankkiunionissa, jonka tarkoitus on välttää yhteisvastuulliset pelastustoimet ja säilyttää pankin omistajat ja alkuperäiset vastapuolet maksajina. Esimerkiksi Italialta se on evännyt mahdollisuuden pelastaa omia konkurssikypsiä pankkejaan julkisin varoin. EU:n sijoittajavastuuseen tähtäävät bail-in-säännöt astuivat voimaan alkuvuodesta.
Deutschen ongelmat alkoivat jo kymmenen vuotta sitten. Finanssikriisin aattona Euroopan suurimpiin kuuluva pankki oli maailman velkaantunein: sen sijoitukset olivat 68-kertaiset pankin tier 1 -pääomaan nähden. Deutsche selvisi täpärästi finanssikriisin myllerryksestä.
Lepomäki veikkaa, että jollain aikavälillä Deutschen pääosin taseen ulkopuolinen johdannaissalkku eristetään ja taataan tavalla tai toisella EKP:n toimesta. Pankin muut toiminnot pilkotaan ja myydään muihin pankkeihin. Tallettajat saavat pitää rahansa, mutta osa pankin velkojista jää nuolemaan näppejään.
– Eli bailout tavalla, joka viime vuosina euroalueella on yleistynyt: keskuspankki astuu kehiin. Siihen ei tarvita hankalaa demokraattista päätöksentekoa, sitä ei tarvitse kutsua velkajärjestelyksi, ja Merkel voi säilyttää kasvonsa. Veronmaksajia ja tallettajia ei suoraan pistetä maksumiehiksi, näin vuosi ennen Saksan vaaleja, Lepomäki kirjoittaa.
Tämä olisi Lepomäen mielestä hallittu vaihtoehto.
