Nordean pääekonomisti Aki Kangasharjun mukaan ekonomistit pohtivat paraikaa, onko jo aika todeta, että ”kurjuus olisi vihdoin loppumassa”.
– On tässä joitakin sellaisia indikaattoreita olemassa, Kangasharju sanoo Verkkouutisille.
Perjantai 13. päivä toi Euroopan taloudesta huolestuneille vihdoinkin ilouutisia. Vastoin kaikkia odotuksia Euroopan unionin tilastokeskus Eurostat paljasti, että euroalueen talous kasvoi viime vuoden viimeisellä vuosineljänneksellä kohtuullisen hyvin.
Normaalioloissa 0,3 prosentin kasvu edelliseen vuosineljännekseen nähden ei aiheuttaisi riemunkiljahduksia, mutta nyt talouden kääntyminen kasvuun yllätti analyytikot. Ennen kaikkea Saksan 0,7 prosentin kasvu edelliseen vuosineljännekseen oli positiivinen shokki odotuksiin nähden. Vuositasolla laskettuna kasvu oli peräti 2,8 prosenttia. Toinen valonpilkahdus oli Espanjan selvä toipuminen.
Saksan keskuspankin mukaan oli ”poikkeuksellista, kuinka nopeasti ja vahvasti talouskasvu Saksassa lähti liikkeelle vuoden loppua kohti”. Taloustutkimuslaitokset ovat joutuneet korjaamaan Saksan kasvuennusteita tälle vuodelle reippaasti ylöspäin.
Euroopan komissio nosti kasvuennustettaan tälle vuodelle 1,5 prosenttiin, kun viime marraskuussa se vielä ennusti 1,1 prosentin kasvua. Kasvua vauhdittaa ennen kaikkea kotitalouksien kulutuksen kasvu.
EKP:n temppu tehoaa
Kangasharju arvioi, että Saksan vahvaan nousuun ja euroalueen vähittäiseen elpymiseen on karkeasti neljä syytä.
Ensimmäinen tekijä oli öljyn hinnan halpeneminen. Viime vuoden juhannuksen aikoihin öljyn Brent-laatu maksoi vielä noin 110 dollaria barrelilta. Alimmillaan öljyn hinta kävi 50 dollarissa ja on nyt vakiintunut hieman päälle 60 dollariin. Toiseksi vuoden loppua kohti myös Ukrainan konfliktin aiheuttama epävarmuus markkinoilla alkoi tasaantua.
Kolmas tekijä on Euroopan keskuspankin tammikuussa julistama rahapoliittisen elvyttämisen aloittaminen. Kangasharjun mukaan sillä on ennen kaikkea suuri psykologinen vaikutus. Vaikka arvopapereiden osto-ohjelma alkaa vasta maaliskuussa, sen vaikutukset tuntuvat jo nyt. Yksi suurimmista hyötyjistä näyttäisi olevan maa, joka voimakkaimmin vastusti rahapoliittista elvytystä: Saksa.
Ulkomaankaupan osuus Saksan bruttokansantuotteesta on 70 prosenttia. Euron hinta on jo nyt pudonnut vuodessa noin 1,4 dollarista noin 1,13 dollariin eli lähes 20 prosenttia. The Wall Street Journal kertoo, että saksalaisen ING-DiBa-pankin laskelmien mukaan kymmenen prosentin pudotus euron dollarikurssissa vauhdittaa Saksan talouskasvua 0,5 prosenttiyksiköllä. Eniten, 0,6 prosenttiyksikköä hyötyisi Alankomaat. Sen sijaan Ranskalle hyöty olisi vain 0,2 prosenttiyksikköä.
Saksa on euroalueen veturi. Suurin osa Euroopan maiden kaupasta tapahtuu EU-maiden kesken. Kun Saksa elpyy, se alkaa vähitellen heijastua koko alueelle.
Neljäs ja positiivisin signaali on Kangasharjun mielestä luottoimpulssin kääntyminen kasvuun. Luottoimpulssi mittaa luottokannan kasvun muutoksia. Kun impulssi on yli nollan, se osoittaa luottokannan muutoksen kääntyvän kasvuun. Viime vuoden aikana yrityksiä koskeva luottoimpulssi kasvoi jo lähelle kahta prosenttia suhteessa edelliseen vuosineljännekseen. Kotitalouksien kohdallakin luottoimpulssi on jo plussan puolella.
– Silloin kun lainakanta kasvaa, silloin myös talous kasvaa, koska kaikkiin investointeihin tarvitaan käytännössä lainarahaa, Kangasharju selittää.
Suomi ei vielä hyödy
Suomeakin euroalueen elpyminen Saksan vetämänä hyödyttää, mutta hitaammin. Pääasiallinen syy sille on Suomen heikko kustannuskilpailukyky ja väärät kauppakumppanit. Euron halpeneminen valuu Suomen kannalta enimmäkseen hukkaan.
– Muu Eurooppa käy kauppaa Suomea enemmän Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa, ja niihin nähden euro on heikentynyt.
– Suomi käy kauppa etenkin Saksan, Ruotsin ja Venäjän kanssa, Kangasharju huomauttaa.
Viimeksi mainittuihin maihin nähden euro on jopa hieman vahvistunut, kun Ruotsikin on harjoittanut rahapoliittista elvytystä ja ruplan kurssi on romahtanut.
Kangasharjun resepti Suomelle on sisäinen devalvaatio. Työvoimakustannuksia pitäisi pienentää, ja siihen eivät riitä pitkät maltilliset palkkaratkaisut.
– Fakta on, että nollaratkaisun tie on tuskaisen hidas, Kangasharju sanoo.
Kymmenen vuoden odotus?
Suomen pitäisi ottaa kustannuskilpailukyvyssä kilpailijamaita kiinni noin kymmenellä prosentilla. Suomessa tuntipalkat nousevat yli yhden prosentin vuosivauhdilla. Saksassa ja Ruotsissa tuntipalkkojen vuosikasvu on hieman yli kahden prosentin luokkaa. Näin ollen pitäisi odottaa jopa kymmenen vuotta, että kustannuskilpailukykykuilu saataisiin kurottua umpeen.
Nimellispalkkojen alennus saattaa olla poliittisesti epärealistista Suomessa. Muita vaihtoehtoja nopeuttaa kustannuskilpailukyvyn parantumista ovat työaikojen pidennykset ja sivukulujen, kuten eläkemaksujen, väliaikainen alentaminen.
– Siltä osin, kun työvoimakustannukset pienentävät ihmisten palkkatasoa, pitäisi alentaa tuloveroa, niin että käteen jäävä tulo lisääntyy, Kangasharju suosittaa.
Lisäksi hän suosittaa uuden teollisen pohjan syntymisen vauhdittamista antamalla tukea innovaatioille ja uudelle tuotekehitykselle.
Jotta yhtälö voisi onnistua, se edellyttäisi julkisen sektorin selviä leikkauksia. Kangasharjun mielestä riittäisi, että eduskuntavaalien jälkeisellä hallituksella on olemassa uskottava suunnitelma menojen leikkaamiseksi, vaikka leikkauksia lykättäisiinkin vaalikauden loppupuolelle.
Kangasharjun mukaan kuluneella hallituskaudella leikkaukset ovat suurelta osin jääneet tekemättä ja sopeutus on toteutettu veronkorotuksin.
– Tulevalla vaalikaudella pitäisi varmistaa, ettei samanlaista virhettä tehtäisi uudestaan, koska menotaso on nykyiseen teollisen pohjan tasoon verrattuna liian korkea.
