Kansanedustaja ja eduskunnan talousvaliokunnan verojaoston puheenjohtaja Sampsa Kataja (kok.) ehdotti torstaina Helsingin Sanomissa velkajarrun käyttöönottoa Suomessa.
Velkajarru tarkoittaa valtiontalouden menoille tai alijäämälle asetettua sääntöä, joka rajoittaa maan velkasuhteen kasvua. Sveitsissä hyväksyttiin kansanäänestyksellä vuonna 2001 perustuslakiin kirjattu velkajarru, joka toimii edelleen esimerkkinä eri maille. Jarru otettiin käyttöön vuonna 2003.
Sveitsin velkajarrujärjestelmä poikkeaa esimerkiksi Saksan lainsäädännössä ja Euroopan unionissa käytössä olevasta rakenteellisen alijäämän tavoitteesta sillä, että Sveitsissä menosääntö muuttuu matemaattisen kaavan mukaan suhdannesyklistä riippuen. Menosäännön tavoitteena ei ole velkasuhteen vähentäminen, vaan sen pitäminen vakiona yli ajan.
Sveitsin velkajarru asettaa liittovaltion menoille maksimimäärän, joka riippuu arvioiduista tuloista kerrottuna suhdannekertoimella k. Suhdannekerroin k taas on bruttokansantuotteen trendi jaettuna todellisella bruttokansantuotteella. Bkt:ssa käytetään reaalisia suureita eli hintojen muutoksen vaikutus on poistettu bkt:sta.
Jos siis matalasuhdanteessa todellinen bruttokansantuote on pienempi kuin trendinmukaisesti kasvanut bkt:n arvo, suhdannekerroin k saa arvon, joka on yli yksi. Silloin sallitut menot ovat kertoimen vaikutuksesta suuremmat kuin liittovaltion tulot. Mitä syvempi taantuma on, sen suuremmat ovat sallitut menot suhteessa tuloihin. Silloin sallittu alijäämä kasvaa taantuman syvyyden kasvaessa.
Vastaavasti noususuhdanteessa suhdannekerroin pienenee alle yhden, jolloin menojen on oltava pienempiä kuin tulojen. Erityisesti jarru toimii ylikuumentuneen talouden oloissa talouskasvun ollessa selvästi trendiä suurempaa.
Tämä pakottaa valtiontalouden ylijäämäiseksi korkeasuhdanteissa, jolloin velkaantuminen pienenee. Ainoastaan poikkeuksellisissa tilanteissa, vaikkapa ympäristökatastrofien kohdalla, liittovaltio voi poiketa menosäännöstä parlamenttien molempien huoneiden määräenemmistön hyväksynnällä.
Kokemukset Sveitsin velkajarrusta ovat hyviä. Vuodesta 2006 lähtien Sveitsissä ei enää ole rakenteellisia alijäämiä, ja velkasuhde on pienentynyt IMF:n mukaan vuoden 70 prosentista 48 prosenttiin vuosina 2005–2013.
Sama Suomeen
Velkajarrua ehdottaneen Sampsa Katajan mielestä olisi tärkeää, että suhdannepolitiikassa olisi puskurirahastoelementti Sveitsin tapaan. Silloin pystyttäisiin huolehtimaan siitä, että hyvinä aikoina todella kerrytettäisiin puskuria, jota sitten taantumassa käytettäisiin.
– Pitää hyvinä aikoina varautua, ja käyttää sitä varautumisen tasoa sitten rajana, kuinka paljon laskusuhdanteessa voidaan taantumaa helpottaa, Kataja sanoo Verkkouutisille.
Hän huomauttaa, että Suomen tämän hetkiset ongelmat ovat rakenteellisia, mutta niitä on yritetty korjata suhdannepolitiikan keinoin eli velkaelvytyksellä.
– Sehän ei toimi. Keynesiläisyys toimii, kun puhutaan suhdannesykleistä, mutta rakenteita se ei korjaa, Kataja huomauttaa.
Sveitsin velkajarrumalli toimii siinä mielessä puhtaan keynesiläisesti, että se pakottaa nousukautena rajoittamaan menoja, ja sallii suhdanneluontoiset alijäämät.
Euroopan unionin talouskurisopimuksen myötä Suomenkin lakiin on jo kirjattuna rakenteelliselle alijäämälle asetettu raja, joka toimii velkajarrun tavoin. Toisaalta se sallii alijäämän myös hyvinä aikoina. Rakenteellinen alijäämä tarkoittaa suhdannevaihteluista korjattua alijäämää: siinä lasketaan mikä tulojen ja menojen erotus olisi tilanteessa, jossa kokonaistuotanto olisi potentiaalisella tasollaan.
Suomen niin sanottuun fipo-lakiin (fipo tulee sanasta finanssipolitiikka) on kirjattu Suomen asettama keskipitkän aikavälin 0,5 prosentin alijäämän tavoite suhteessa bruttokansantuotteeseen, mutta se on ylittämässä tulevina vuosina selvästi jopa yhden prosentin rajan.
EU määrittelee yli yhden prosentin rakenteellisen alijäämän merkittäväksi, mikä tarkoittaa, että sen ylittämisestä tulee seuraamuksia – pahimmassa tapauksessa sanktioita. Huolimatta siitä, että sääntö on kirjattu Suomen lakiin, valtio rikkoo sitä.
– Se on keskeinen syy, miksi velkajarru pitäisi säätää omista lähtökohdista.
– Sitoutumisen taso ei ole samanlainen kuin, jos päätämme itse omista lähtökohdistamme rakentaa tiettyjä malleja. Uskon enemmän siihen, että jos eduskunta omista lähtökohdistaan säätää normit, niin sitten sitoudutaan siihen tiukemmin, Kataja sanoo.
Hän kannattaa myös EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen määräämän 60 prosentin velkasuhteen rajan kirjaamista Suomen perustuslakiin.
