Pohjois-Amerikassa ilmestynyt teos Losing the Signal. The Untold Story Behind the Extraordinary Rise and Spectacular Fall of Blackberry kertoo Blackberry-laitteista tunnetusta kanadalaisesta päätelaiteyhtiö RIM:sta. Yksi kirjan paljastuksista koskee 2000-luvun alun matkapuhelinjätti Nokiaa.
Blackberry oli Pohjois-Amerikassa erittäin suosittu sähköposteja ja muita viestejä välittänyt mobiililaite. Kilpailijat pyrkivät kiihkeästi samoille markkinoille, kun älypuhelimet alkoivat yleistyä. Mobiilisähköposti oli haluttua, mutta ei vielä lainkaan yleistä.
RIM vastasi avaamalla sähköpostipalvelunsa matkapuhelinvalmistajille Blackberry Connect -lisenssiohjelmalla.
Kirjan mukaan kyse ei kuitenkaan ollutkaan kilpailijoiden auttamisesta, vaan kuten monissa RIM:n toimitusjohtaja Jim Balsillien strategioissa ”ulkonäkö oli petollista”.
– Connect oli enemmän kuin lisenssiohjelma; se oli Troijan hevonen. RIM:n pitkän tähtäimen pelinä oli ostaa aikaa. Mukaan tulleet RIM:n kilpailijat olisivat varattuja tehdessään Blackberry Connect -puhelimia sen sijaan että ne tekisivät kilpailevia sähköpostipalvelujaan. RIM hankki sisäpiirin näköalan kilpailijoiden pitkän tähtäimen suunnitelmiin ja avasi oven uusille asiakkaille, kirja kertoo.
– Kyse ei ollut lainkaan kilpailijoille delegoinnista; kyse oli johtopaikan lukitsemisesta.
Connectia johtanut RIM:n varatoimitusjohtaja Tyler Nelson toteaa kirjassa, että ”joskus pitää naamioida itsensä metsän muuksi eläimeksi”.
RIM:n salatusta agendasta tietämättömät Euroopan ja Aasian puhelinvalmistajat ”parveilivat” Connectiin, jotta ne pääsisivät Pohjois-Amerikkaan. Omistautunein oli Nokia, jota RIM:n Jim Balsillie sumutti erikseen 2002 keskusteluissa. Balsillie oli kertonut, että RIM saattaa jopa vetäytyä laitebisneksestä. Asiasta kertoo kirjassa Nokialla Connect-sopimusta hoitanut Panu Kuusisto.
”Täydellistä stealth-taktiikkaa”
Nokian kerrotaan käyttäneen miljoonia dollareita ja kaksi vuotta Blackberry Connect -sopivia puhelimia tutkiessaan ja valmistaessaan. RIM kuitenkin hidasteli tahallaan ohjelmistojen toimittamisessa. Lopulta saaduista ohjelmistoista puuttuivat uusimmat ominaisuudet.
Nokian kerrotaan raivostuneen hitaaseen prosessiin niin, että Nelson ja RIM:n lakijohtaja kutsuttiin 2004 Helsinkiin (ilmeisesti Espooseen). Siellä Nokian Marko Luhtala oli raivonnut yhtiön laivatoimituksia esittäneen maailmankartan edessä, miten he tulevat hänelle kalliiksi.
Hidas tahti oli tarkoituksellista. RIM:n Tyler Nelsonin mukaan ”löysimme kaikkia tapoja uskottavasti hidastaa heidän insinööriprosessiaan niin pitkään kuin mahdollista. Kerroimme Nokialle että kyseessä oli sarja epäonnekkaita viivästymisiä”.
Kirjan mukaan kesällä 2004 Nokia oli jo paniikissa. Sen Blackberry-puhelin Espanjan Telefonica-operaattorin kanssa oli määrä julkaista eikä sopimusta ollutkaan.
Myyntitavoite oli 150 000 puhelinta, mutta ainuttakaan ei myyty.
Panu Kuusiston kerrotaan lopulta tajunneen RIM:n pelin ja yhtiön tekemän hyväksikäytön. ”Olimme niin tietämättömiä että he varmasti olivat nauraneet meille”, hän toteaa.
Kuusisto törmäsi Nelsoniin 2006 konferenssissa, jossa Nelson myönsi tapahtuneen ja pyysi kovaa peliä anteeksi. ”Olin pahoillani vaikutuksista häneen. Tiesin että se maksoi hänelle uramielessä paljon”; Nelson toteaa kirjassa.
Kaikkiaan maailmalla suunniteltiin nelisenkymmentä Connect-puhelinta, joista yksikään ei myynyt kunnolla. RIM sai harhautettua ja pysäytettyä isot kilpailijansa.
– Se oli täydellistä, puhdasta väärän tiedon syöttämistä. …stealth-taktiikkaa, puhdasta Sun Tzun Sodankäynnin taitoa. Näytä miten muuten rakennat 20 miljardin dollarin yhtiön, Jim Balsillie toteaa kirjassa.
Kirjan mukaan pieni RIM oli vuoden 2005 lopulla näin saanut vedettyä nenästä niin Nokiaa, Motorolaa, Siemensiä kuin Palmiakin. Ne olivat kaukana perässä sähköpostipuhelimien kehittämisessä.
