Lama-ajan valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) epäilee, että tämän päivän kokoomuksessa on samantyyppistä peliä, josta hän kertoo keskiviikkona julkaistuissa päiväkirjamerkintöihin perustuvissa muistelmissaan Vaaran vuodet 1991–1995 ( Paasilinna).
Viinanen luonnehtii kirjaansa esiripun avaamiseksi: se paljastaa näytelmän julkisen politiikan takana. Julkisuuteen tulee vain pieni osa todellisuudesta.
– Ehkä on parempi kansallekin, ettei se tiedä. Joku arvostus säilyy kansanedustajilla, Viinanen laukoi tyypillisen suorasukaiseen tyyliinsä kirjan julkistamistilaisuudessa.
Muistelmateos paljastaa äärimmäisen karusti ja dramaattisesti, kuinka yksin Viinanen jäi puolustamaan Suomen taloutta sen syöksyessä dramaattisen jyrkästi lamaan.
Vain harvoja luotettuja
Kiitosta Viinanen jakaa kokoomuksessa luottohenkilöilleen kuten Ilkka Suominen, silloinen puoluesihteeri Pekka Kivelä ja myöhemmin luotetuksi tullut Sauli Niinistö.
Kokoomuksessa Viinasen vastustajina muistelmien valossa kunnostautuivat erityisesti Kimmo Sasi ja tuolloinen presidenttiehdokas Raimo Ilaskivi, jota Viinanen ei talouspolitiikan linjaerojen takia voinut tukea. Tuen sai Elisabeth Rehn.
– Tapani on, jos ei ole korrekti, edestään löytää.
Silloinen kokoomuksen puheenjohtaja Pertti Salolainen joutui luopumaan puheenjohtajuudestaan kesken kauden, ja syyt käyvät ilmi muistelmista. Johtajuus oli kateissa, ja Salolainen ajoi talouspolitiikassa kutakuinkin vastakkaista kaistaa kuin Viinanen.
Puolueen ulkopuolelta tukea tarjosivat pitkään presidentti Mauno Koivisto ja pääministeri Esko Aho – kun keskustan sisäiseltä ministerioppositiolta Mauri Pekkarinen, Paavo Väyrynen ja Tytti Isohookana-Asunmaa – pystyi.
Suomen Pankin pääjohtaja Sirkka Hämäläinen ja valtiovarainministeriön virkamiehistön ”valiokaarti”, Raimo Sailas ja Erkki Virtanen etulinjassa, saavat tunnustusta.
Yleislakko lähellä
Hyvin pieni joukko Suomessa ymmärsi tuolloin, että Suomi oli äärimmäisessä tilassa. Yleislakon uhka oli päällä, kriisilait päivitettiin ja devalvaatioon luisuttiin. Korkotaso oli kaiken aikaa kaksinumeroinen, pk-yrityksiä meni nurin bullet-lainojen takia ja niin edelleen.
Ei mikään ihme, että Viinasen turhautuminen kasvoi ja terveys petti, kun hän ei saanut varoitusviestiään läpi. Kaikkea ei voinut luottoluokittajien takia edes kertoa. Sen sijaan vihamiesten joukko kasvoi, ja tappouhkiakin tuli.
D-pillerimiehiä riitti
Viinasta kylmää yhä muistella noita aikoja, koska niin lähellä täydellistä romahdusta käytiin useamman kerran, ja vain harvat tajusivat sen.
Hän on yhä katkera Etelärannan vuorineuvoksille, d-pillerimiehille, jotka käyttivät tilaisuutta häikäilemättömästi hyväkseen. Näitä olivat Casimir Ehrnrooth, Vesa Vainio, Björn Wahlroos ja samassa veneessä ay-liikkeen vahvat miehet Antero Mäki ja Per-Erik Lundh.
”Kaikin keinoin olisi pitänyt panostaa siihen, että olisi toteutettu kustannusten sopeutus höystettynä hallitulla, pienemmällä devalvaatiolla”, Viinanen kirjoittaa.
Viinanen arvioi jälkeenpäin, että ehkä sittenkin olisi tarvittu yleislakko osoittamaan kansalle, ammattiyhdistysliikkeelle ja työnantajillekin, missä todella mentiin.
Myrkkynuolet lentelevät
”Teksti sisältää arvioita monesta henkilöstä, jotka eivät läheskään aina ole mairittelevia. Syy siihen oli monesti se, että lopen tuskastuneena poliittiseen peliin vakavilla asioilla väsynyt mies oli kommenteissaan kriittinen. Niin minä tunsin silloin, ja niin kirjoitin.”
Kansanedustajat Mauri Pekkarinen ja Kimmo Sasi esiintyvät muistiinpanoissa ehkä eniten, ja ikävässä yhteydessä.
”Nyt kun muistelen noita aikoja, niin en todellakaan ollut heitä kohtaan liian tyly. He olivat kieroja minua kohtaan ja saivat ansaitsemansa käsittelyn.”
”Tyyli on jatkunut samanlaisena, eivätkä miehet ole muuttuneet miksikään. Samalle kehitysasteelle ovat jääneet kuin missä olivat lähtiessään. Valitettavasti.”
Jälkeenpäin Viinanen arvioi olleensa aikamoinen jääräpää ja itsekeskeinenkin, koska tiesi, ettei häntä voi helposti erottaa. Toisaalta olisi ollut vaarallista ruveta pehmoilemaan. Jo Ahon hallituksen aikana Viinanen alkoi informoida oppositiossa ollutta SDP:n puheenjohtajaa Paavo Lipposta.
Iiro Viinanen (s. 1944) toimi 1990-luvun alun valtiovarainministerinä ja jatkoi tehtävässä Lipposen hallituksessa kansantalouden jo käännyttyä nousuun. Vuonna 1996 hän siirtyi vakuutusyhtiö Pohjolan pääjohtajaksi, ja hän jatkoi tehtävässä vuoteen 2000. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2001.
