Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa käydään vääntöä paitsi itse sisällöstä, myös siitä, mitkä kaikki asiat lopulta kuuluvat työmarkkinapöytään ja mitkä hallituksen päätettäviksi.
Verkkouutisten tietojen mukaan paikallisen sopimisen lisäksi myös määräaikaisten työsuhteiden sääntely on noussut vahvasti työmarkkinapöytään, vaikka siitä on kirjaus hallitusohjelmassa. Erityisesti SAK on hivuttamassa neuvotteluja tähän suuntaan.
– Jos perusteita väljennetään nykyisestä, määräaikaiset työt lisääntyvät varmasti. Niiden varaan on vaikeampi rakentaa elämää, työuraa ja toimeentuloa, SAK:n suurimman liiton JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta huomautti jo pari viikkoa sitten Tampereella SAK:n tapahtumassa.
Hallitusohjelman mukaan alle vuoden kestäville määräaikaisille työsuhteille ei jatkossa enää tarvitsisi mitään syytä. Nyt määräaikaisuuteen tarvitaan perusteltu syy. Tällä kirjauksella hallitus haluaa madaltaa työllistämisen kynnystä – ehkäistä rakenteellisen työttömyyden syntyä.
Hallitus aikoo myös ohjelmansa mukaan pidentää työntekijöiden koeaikaa ja joustavoittaa takaisinottovelvoitetta irtisanomistilanteessa, mutta näihin ei tiettävästi kohdistu samanlaista muutospainetta neuvotteluissa kuin määräaikaisten työsuhteiden sääntelyyn.
Palkansaajien vaatimusten kasvun taustalla nähdään ay-liikkeen neuvotteluasemien vahvistuminen. Hallituksen niin sanottujen kilpailukykylakien (pakkolakien) läpiviemiseen ei uskota. Kilpailukykylait eivät siis toimi enää pelotteena.
– Onko näillä pakkolaeilla enää mitään voimaa suhteessa neuvotteluihin, kuuluu kysymys työnantajien puolelta. Pakkolakien toimeenpano on sitä paitsi pääministerin toimesta laitettu kokonaan jäihin neuvottelujen ajaksi.
MIhin Sipilä vielä venyy?
Samaan aikaan, kun ay-liike ajaa paikallisen sopimisen päälinjauksia ja määräaikaisten työntekijöiden asemaa neuvottelupöytään, työnantajien puolella odotetaan, mitä hallitus aikoo. Eli pitääkö hallitus hallitusohjelman kirjaukset itsellään vai antaako se ne työmarkkinaosapuolten neuvoteltaviksi. Selvää vastausta ei ole saatu.
Ratkaisijan paikalla on erityisesti pääministeri Juha Sipilä, joka on tähän saakka pitänyt neuvottelujen ohjaksia käsissään. Kuinka pitkälle hän on valmis menemään SAK:ta vastaan menettämättä uskottavuuttaan?
Neuvotteluja käydään joka tapauksessa tosissaan ja tulosta pitäisi tulla lähiviikkoina. Jos neuvottelutulos tulee, hallituksen on vaikea sitä kaataa, vaikka se olisi hallituksen kilpailukykytavoitteisiin nähden riittämätön. Tämäkin tosiasia antaa nyt työmarkkinaosapuolille vahvan aseman.
