Kansanedustajat Tarja Filatov, Ilmari Nurminen ja Merja Mäkisalo-Ropponen pitävät tärkeänä, että työelämän pelisäännöt ulotetaan koskemaan kaikkea tehtyä työtä.
Heidän mukaansa SDP:n mallissa on keskeistä, että saadaan turvallisuutta, ennakoitavuutta ja työelämän pelisäännöt koskemaan kaikkea työtä, myös nollatuntisopimuksia.
– Suomessa ei voi olla työsuhteen muotoa, jota lainsäädäntö ei tunne, Filatov toteaa.
Hän muistuttaa, että monet työntekijät suostuvat tällä hetkellä epämääräisiin sopimuksiin, koska muuta työtä ei ole tarjolla. Heillä ei ole käytännössä mahdollisuutta kieltäytyä 0-40 tunnin työaikavaihtelusta. Heikoimmassa asemassa olevan osapuolen – siis työntekijän – suojaksi tarvitaan lain tuomia pelisääntöjä ja suojaa.
Pelkät hurskaat toiveet eivät Filatovin, Nurmisen ja Mäkisalo-Ropposen mukaan riitä.
– SDP:n viisikohtaisessa mallissa puututaan nollatuntisopimusten aiheuttamiin kipeisiin epäkohtiin työntekijän näkökulmasta. Mallissa ei kielletä lailla työajan vaihtelua, jos se on kausivaihtelua tai kysyntävaihtelujen vuoksi välttämätöntä. Mutta se puuttuu niihin ilmeisiin väärinkäytöksiin, joita työmarkkinoilla ilmenee tällä hetkellä. Nyt 32 prosenttia nollatuntisopimuksella työskentelevistä tekee työtä kokoaikaisesti ja säännöllisellä työajalla, joten perustetta nollatuntisopimukselle ei ole, Nurminen perustelee.
Kansanedustajien mukaan SDP:n malli tuo työvuoroihin ennakoitavuutta ja turvaa sairausajan sekä vanhempainvapaiden palkanmaksun ja työttömyysturvan saannin, mikäli työtunnit loppuvat tai ovat hyvin vähäisiä. Mallissa edellytetään, että jatkossa työsopimukseen kirjataan todellinen työaika. Työajan vaihteluväliä ei saa käyttää työntekijän irtisanomis-, lomauttamis- tai osa-aikaistamissuojan kiertämiseen.
”Nollatuntisopimusten väärinkäytön loputtava”
Myös vasemmistoliitto vaatii nollatuntisopimusten ongelmiin pikaista ratkaisua.
Eduskunnan käsittelyssä on kansalaisaloite nollatuntisopimusten kieltämisestä. Aloitetta on arvosteltu siitä, että siinä asetettu 18 tunnin minimiraja vaikeuttaisi sellaisen työn teettämistä, jota on aidosti tarjolla sitä vähemmän.
Kansanedustaja Jari Myllykoski (vas.) muistuttaa, että nollatuntisopimusten käyttö ei rajoitu tällaisiin työtehtäviin, koska työvoimatutkimuksen mukaan nollatuntisopimuksella työskentelevistä 32 prosenttia työskenteli kokoaikaisesti.
– Kansalaisaloitteen esille nostamat ongelmat ovat täysin selvät. Nollasopimukset aiheuttavat työssäkäyvien köyhyyttä ja epävarmuutta ihmisten elämään. Eduskunnan on löydettävä näihin ongelmiin ratkaisut, hän sanoo.
Myllykosken mukaan muitakin keinoja on kuin kansalaisaloitteessa esitetyt. Hänen mukaansa työaikalakia pitäisi muuttaa siten, että laissa määritellään ne tapaukset, joissa nollasopimusten rajoituksia sovellettaisiin. Näin esimerkiksi keikkatyö ja kausityö olisivat edelleen mahdollisia.
– Väitetään, ettei nollasopimuksiin voi puuttua, koska esimerkiksi monet opiskelijat hankkivat sivutuloja nollasopimuksilla. Tämän kieltämistä kukaan ei ole esittänytkään, vaan työntekijän oma tahto on etusijalla, Myllykoski sanoo.
Vasemmistoliitto esittää, että työsopimuksessa on annettava arvio todellisesta työajasta vaihteluvälinä. Toteutuneen työajan perusteella työsopimusta voidaan jälkikäteen korjata. Mikäli työaika jää sovittua pienemmäksi, on työntekijällä oikeus korvaukseen. Työnantajalla puolestaan säilyisi mahdollisuus yt-menettelyssä muuttaa työsopimusta, kuten nykyisinkin.
– Oleellista on, että työajaksi ei tule voida määrittää nolla tuntia. Nollatuntisopimusten tilalle on jo nyt olemassa muita välineitä satunnaisen työn teettämiseen, kuten puitesopimukset.
