Verkkouutiset

Näkökulma: Maa hupenee Antti Rinteen alta

SDP:n presidenttiehdokaspelistä on tullut puheenjohtaja Antti Rinteelle viritetty ansa.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Ensin Jutta Urpilainen, sitten Eero Heinäluoma. Molemmat antoivat ymmärtää harkitsevansa SDP:n presidenttiehdokkaaksi ryhtymistä, mutta harkinnan jälkeen kieltäytyivät. Nimihenkilöiden kieltäytyminen presidenttiehdokkuudesta alkaa käydä SDP:n puheenjohtajalle Antti Rinteelle piinaavaksi. Tyytymättömyys puheenjohtajaan ei ole hälvennyt SDP:n keskuudessa.

Suunnitelmia Rinteen vaihtamiseksi uuteen puheenjohtajaan viritellään Verkkouutisten tietojen mukaan jo useissa eri leireissä.

Rinne valittiin Lahden puoluekokouksessa helmikuussa uudelle puheenjohtajakaudelle selvin luvuin jo ensimmäisellä äänestyskierroksella. Toisin kuin puoluekokouksissa yleensä, Rinteen valinta ei herättänyt puoluekokousväen keskuudessa juurikaan intoa. Yleinen näkemys oli se, että parempaa ehdokasta ei tällä kertaa ollut, eikä puoluekokousväellä ollut halua keikuttaa venettä. Puolueen kannatus oli kuitenkin jo kääntynyt vahvaan nousuun katastrofaalisten eduskuntavaalien jälkeen. Puoluekokouksesta puuttui myös sellainen ehdokas, joka olisi kyennyt Rinteen vielä kaatamaan.

Useasta suusta puoluekokouspaikalla kuultiin kuitenkin uhkavaatimus: jos kuntavaalit menevät penkin alle, puolueen puheenjohtaja lähtee vaihtoon.

Kuntavaalit eivät menneet riittävän heikosti, jotta Rinteen vaihtaminen olisi lähtenyt vielä käyntiin. SDP menetti edellisiin kuntavaaleihin nähden 0,2 prosenttiyksikköä kannatustaan. 19,4 prosentin ääniosuus tarkoitti, että Rinne pysyi toistaiseksi täpärästi pinnalla.

SDP:n kannatus on kuitenkin kääntynyt taas laskevalle uralle. Vielä viime vuoden lopulla SDP:n kannatus Ylen kannatusmittauksessa oli yli 21 prosenttia. Sen jälkeen kannatuskäyrän trendi on ollut alamäkeä. Huhtikuussa SDP:n kannatus oli enää 18,6 prosenttia.

Maakuntavaalit ovat Rinteen giljotiini

Rinteen viimeinen oljenkorsi tarvittavaan menestykseen puheenjohtajan pallin säilyttämiseksi ovat maakuntavaalit ensi tammikuussa. Niihin saakka Rinteeseen kriittisesti suhtautuvat SDP:n jäsenet ovat valmiita antamaan hänelle armonaikaa. Jos tulos on yhtä heikko tai heikompi kuin kuntavaaleissa, SDP:n kenttä ei todennäköisesti uskalla enää lähteä kevään 2019 eduskuntavaaleihin Rinne puheenjohtajanaan. Siinä tapauksessa puheenjohtaja pitäisi vaihtaa ennen eduskuntavaaleja ylimääräisessä puoluekokouksessa.

Ylimääräinen puoluekokous tarvitaan, koska nykyisin puolue järjestää puoluekokouksen vain joka kolmas vuosi, jolloin säännönmukainen puoluekokous järjestettäisiin vasta vuonna 2020 eduskuntavaalien jälkeen. Vuoden 2019 eduskuntavaaleja on pidetty SDP:ssä tuhannen taalan paikkana ottaa takaisin pääministeripuolueen asema. Nykyisillä kannatusluvuilla maali näyttää etääntyvän siitä huolimatta, että maassa on vallassa hallitus, joka kompuroi päätöksenteossaan.

Vielä helmikuun puoluekokouksessa moni potentiaalinen tuleva SDP:n puheenjohtaja piti kynttiläänsä vakan alla. Moni on pitänyt esimerkiksi ensimmäisen kauden tamperelaiskansanedustajaa Sanna Marinia innostavana nuorena naisvaihtoehtona puolueen puheenjohtajaksi. Osassa demareita olisi halua nähdä hänen nousevan Rinteen tilalle. Moni demari epäilee, että alustava pohdinta puheenjohtajaehdokkaaksi ryhtymisestä on jo käynnissä. Helmikuussa edellytyksiä voittoon ei vielä ollut. Tappio olisi pilannut tulevat saumat.

Helmikuussa aika ei ollut otollinen myöskään SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Antti Lindtmanille, jota vielä viime vuonna pidettiin potentiaalisimpana Rinteen haastajana. Lindtmanin ehdokkuuden esteeksi muodostui lokakuussa paljastunut eduskunnan puhujalistoihin liittynyt kohu, joka tuli Rinteelle kuin tilauksesta. Nyt Lindtmanin mainekolhun aiheuttamat mustelmat ovat jo pääosin parantuneet. Lindtmanilla ei ollut helmikuussa edellytyksiä voittaa Rinnettä puoluekokouksessa, joten hänen ei olisi kannattanut lähteä haastajana häviämään puheenjohtajataistelua. Mahdollisessa ylimääräisessä puoluekokouksessa, jossa Rinteen tilalle valittaisiin uutta puheenjohtajaa, saumat olisivat huomattavasti paremmat.

Timo Harakka sai helmikuun puoluekokouksessa kelpo äänisaaliin ensimmäisellä kierroksella, 159 ääntä, kun Rinteen äänisaalis oli 281 ääntä. Harakka on aktivoinut uudelleen politiikan uudistamiseen tähtäävän Liike 2020:nsa, mikä kielii siitä, että Lahden puoluekokous ei ole lannistanut Harakan pyrkimyksiä nousta aiempaa keskeisemmäksi poliittiseksi toimijaksi valtakunnallisessa politiikassa.

Rinteen pelastajaa ei löydy

Lahden puoluekokous jätti jälkeensä kytevän tyytymättömyyden ja jakaantuneen puolueen.

Jos isolla osalla puolueväestä on halua nähdä puolueen menestyvän heikosti, jotta puheenjohtaja saadaan ennen pitkää vaihdettua, puolue todennäköisesti myös menestyy heikosti. Näin kävi kuntavaaleissa. Tulevien maakuntavaalien suhteen kaikkien puolueiden kenttäväen into on valmiiksi jo hyvin laimeaa. Aiemmista vaaleistakin ehdokkailla on vielä laskuja maksamatta ja maakunnallinen päätöksenteko rajoittuu lähinnä soteen. Se ei innosta.

Laimea kiinnostus maakuntavaaleihin on myös yksi syy, miksi vaalit on sidottu presidentinvaaleihin, jotka ovat äänestysaktiivisuudeltaan Suomen suosituimmat vaalit. Kansalaiset menevät presidentinvaalien takia uurnille, ja saattavat samalla antaa myös äänen maakuntavaaleissa.

Puolueiden kenttäväki on joka tapauksessa ensi vuodenvaihteessa ahkerasti liikkeellä kampanjoimassa oman puolueensa presidenttiehdokkaan puolesta – olettaen, että puolueella sellainen on. Siksi oman presidenttiehdokkaan löytäminen on SDP:lle – ja etenkin sen nykyiselle puheenjohtajalle – poliittisen elämän ja kuoleman kysymys.

Puolueen presidenttiehdokas on myös kätevä syntipukki, jos molemmat vaalit menevät puolueelta penkin alle. On loogista, että Urpilainen ja Heinäluoma eivät halunneet tällaista mahdollista syntipukin viittaa harteilleen, kun näillä näkymin edellytykset menestyä presidentinvaaleissa ovat heikot. Erityisen heikot menestymisen mahdollisuudet ovat jakaantuneessa puolueessa. Jos koko kenttäväki ei tee innostuneesti hartiavoimin töitä yhteisen ehdokkaan puolesta, hyvästä menestyksestä on turha haaveilla.

Lähtökohdat nimekkään ja puoluepolitiikassa kokeneen ehdokkaan löytämiselle ovat SDP:ssä heikot. Lähinnä ehdokkuus voisi tuoda nostetta jollekin ulkopuoliselle. Lopulta Rinteellä ei välttämättä ole muuta mahdollisuutta kuin laittaa kaikki pelimerkkinsä pöydälle ja lähteä itse ehdolle.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)