Hän toteaa Nykypäivän kolumnissaan, että puolustusbudjetteja on leikattu ja asevoimia kutistettu ympäri Eurooppaa talouskriisin seurauksena erityisesti vuodesta 2010 lähtien.
– Näin siitäkin huolimatta, että terrori-iskut, Ukrainan kriisi ja Venäjän arvaamattomuus sekä pitkään jatkunut Syyrian sota olisivat vaatineet toisenlaista reaktiota, Petri Sarvamaa kirjoittaa.
– Euroopassa vuonna 2015 noin 8,5 prosenttia vähemmän rahaa kuin vuonna 2006. Kun puhutaan sadoista miljardeista, se ei ole mikään pikkusumma. Tosiasiassa Euroopan puolustuksen alasajo aloitettiin kuitenkin jo paljon aiemmin, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvulla, Sarvamaa jatkaa.
Hänen mukaansa tämän hetkisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa on huutava tarve vakaudelle ja turvallisuudelle.
– Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin antama viimeinen herätys tulee tarpeeseen. Hänen vaatimuksensa puolustusmäärärahojen nostamisesta Euroopassa ja vastuun kantaminen omasta puolustuksesta eivät ole kohtuuttomia.
Sarvamaa huomauttaa, että toisaalta EU:lla on maailman toisiksi suurin puolustusbudjetti. Kun kansalliset puolustusbudjetit lasketaan yhteen, EU-maat käyttävät puolustukseensa noin 203 miljardia euroa.
Yhdysvallat käyttää puolustukseen ylivoimaisesti eniten, noin 565 miljardia euroa vuodessa. Vertailun vuoksi Kiinan vuosittainen puolustusbudjetti on noin 185 miljardia euroa ja Venäjän 67 miljardia euroa.
– Eurooppa ei kuitenkaan ole maailman toisiksi suurin sotilasmahti. Paljon rahaa kuluu päällekkäisyyksiin, minkä lisäksi rakenteet ja kalusto eivät aina ole yhteensopivia. Myös EU:n perussopimukset rajoittavat tehokkaasti unionin puitteissa tehtävää yhteistyötä. Tällä hetkellä se on lähinnä kriisinhallintaa ja tutkimusta, Sarvamaa toteaa.
– Kansallisvaltion tärkeimpiin tehtäviin kuuluu sen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen, minkä vuoksi puolustus on Euroopan unionissa jätetty jäsenmaiden toimivaltaan. Mutta kansalaiset, YK ja Nato odottavat EU-mailta enemmän, kuin mitä ne tällä hetkellä tekevät, hän sanoo.
Sarvamaa muistuttaa, että mikään valtio ei voi laskea maansa puolustusta pelkkien turvatakuiden varaan.
– Jossain vaiheessa liittolaiset kyllästyvät vapaamatkustajiin. Oli sitten kyse EU:sta tai Natosta, hän varoittaa.
Hänen mukaansa hyvä uutinen on, että eurooppalaiset Nato-maat kasvattivat puolustusbudjettejaan noin 3,8 prosentilla viime vuonna.
– Pelkkä budjetin kasvattaminen ei kuitenkaan riitä vaan EU-maiden pitää ottaa myös kaikin puolin vahvempi rooli puolustusliitto Natossa. Yhdysvallat on tietenkin yhä tärkeä kumppani ja Naton merkittävin jäsen.- Mutta myös eurooppalaisten pitää kantaa kortensa kekoon. Muuten sulkeutunut ja sisäänpäin käpertyvä ajattelu voi päästä valloilleen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Sarvamaa toteaa.
Hänen mukaansa Naton eurooppalaisten jäsenten yhteistyön tiivistyminen olisi tilaisuus myös Suomelle.
– Suomen turvallisuuden kannalta on keskeistä sitoutua sekä eurooppalaiseen että transatlanttiseen monenkeskiseen yhteistyöhön, Sarvamaa toteaa.
