– Kiistelyllä asiassa ei päästä eteenpäin, sanovat Sari Sarkomaa ja Sanna Lauslahti.
Heidän mukaansa henkilöstöä pitää olla riittävästi, mutta määrä on katsottava hoidon tarpeen ja tukipalveluiden perusteella.
– Ikääntyneiden vointi voi vaihtua ja henkilökuntaa oltava sen mukaan. Hoitohenkilöstön määrätarpeeseen vaikuttavat ennen kaikkea vanhusten toimintakyky ja henkilökunnan ammattitaito sekä moni muu asia, kuten käytössä olevat tukipalvelut. Vanhuspalvelulaki on paljon muutakin kuin vain henkilömitoitusta, Sarkomaa ja Lauslahti muistuttavat.
Iäkkäiden palvelut ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan parantuneet vanhuspalvelulain tultua voimaan heinäkuussa 2013. Pääsy ikääntyneiden palvelutarpeen arviointiin on nopeutunut. Lisäksi ikäihmisille kohdennettuja päihde- ja mielenterveyspalveluja on lisätty.
– Tosin tavoite hoitajien vähimmäismäärästä ei toteudu vielä kaikkialla. Tulokset ovat olleet siis myönteisiä, mutta eivät riittäviä, Sarkomaa ja Lauslahti toteavat.
Heidän mukaansa nyt on huolella pohdittava, miten parhaiten edistää vanhuspalvelulain toteutumista.
– Vanhaan kiistelyyn ei ole varaa, sillä kyse on palveluiden laadusta: ympärivuorokautisessa hoidossa, palveluasumisessa ja kotona. Menneistä on korkeintaan otettava opiksi ja katsottava, mikä nyt on viisainta, Sarkomaa ja Lauslahti sanovat.
