Jarkko Elorannan mukaan on perustavanlaatuinen väärinkäsitys väittää, että työehtosopimusten yleissitovuus on joustavien työmarkkinoiden ja työpaikoilla tapahtuvan sopimisen este, kuten Bengt Holmström antaa ymmärtää.
– Holmström viittaa Ruotsiin, jossa ei ole työehtosopimusten yleissitovuutta. On kuitenkin tärkeää huomata, että käytännössä Ruotsin järjestelmä ei työehtosopimusten sitovuuden suhteen juuri poikkea Suomesta. Ruotsissa sopimusten kattavuus on toteutettu niin sanotuilla liityntäsopimuksilla, Eloranta kirjoittaa blogissaan.
Eloranta myöntää, että työmarkkinoiden uudistaminen on välttämätöntä, kun työn luonne muuttuu.
– Uudistaminen ei voi kuitenkaan tarkoittaa palkansaajien turvattomuuden, työnantajien sanelun tai yritysten välisen epäreilun kilpailun lisääntymistä.
Eloranta kirjoittaa, että työehtosopimusten yleissitovuus turvaa työnteon vähimmäisehdot ja ehkäisee palkkasyrjintää sekä työntekijöiden hyväksikäyttöä. Yleissitovissa työehtosopimuksissa sovitaan esimerkiksi sairausajan palkasta, äitiys- ja isyysvapaan palkasta ja lomarahoista.
– Näistäkö pitäisi lisäjoustojen nimissä luopua, hän kysyy?
Eloranta huomauttaa, että työehdoista neuvoteltaessa työntekijä on suhteessa työnantajaan heikommassa asemassa.
– Väite siitä, että kaikki yrittäjät ymmärtäisivät työntekijöiden arvon, ei riitä takeeksi säällisille työsuhteen ehdoille. Se kuulostaa pikemminkin paluulta torppariaikaan, jolloin työntekijän toimeentulo oli kiinni isännän armollisuudesta, Eloranta kirjoittaa.
