Kaarlo Julkunen näkee EK:n toiminnan etäännyttäneen työnantajaliitot pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Tilan ovat täyttäneet yrittäjäjärjestöt ja kauppakamarit.
– Erimielisyyksien käsittely on vaikeutunut, koska jokaisesta asiasta tulee nykyään periaatteellinen, ja käsittelyajat ovat pidentyneet. Yhä useammin ratkaisut joudutaan hakeman oikeuden kautta, sanoo Julkunen.
– Tästä johtuu, että pienet ja keskisuuret yritykset hakevat apua lähellä olevista yrittäjäjärjestöistä ja kauppakamareista, jotka myös käyttävät tilannetta hyväkseen kahmiakseen valtaa. Valitettavasti näillä tahoilla ei ole kuitenkaan mitään valtaa tai vastuuta työsuhdeasioissa.
Julkunen sanoo, että ennen Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n perustamista Palvelutyönantajat PT:n ja ammattiliittojen aluetoimistojen henkilöstön välityksellä pystyttiin selvittämään työsuhderiidat siellä, missä ne olivat syntyneetkin eli työpaikoilla.
– Tämä järjestelmä valmensi työnantajan ja työntekijöiden edustajia parempaan yhteistyöhön ja ratkaisujen etsimiseen. Samalla pystyttiin auttamaan yrityksiä myös kehittämishankkeissa, koska vastuulliset toimijat olivat lähellä.
– Teollisuustyönantajien TT:n ja PT:n yhdistyminen EK:ksi tarkoitti aluetoimistojen alasajoa. Samalla tuhottiin palvelualoilla hyvin toiminut alueellinen neuvottelutoiminta, harmittelee Julkunen.
Työpaikkatason yhteiset kehittämishankkeet ovat Julkusen mielestä lähes pysähtyneet muutoksen seurauksena. Myös erimielisyysasiat on nyt työnantajapuolelta siirretty kaukana olevien työnantajaliittojen keskustoimistoihin.
Uusia jännitteitä ja erimielisyyksiä on Julkusen mielestä syntynyt juuri näiden järjestöjen irrallisuudesta työelämäasioissa.
