– Se ei ole ministeri eikä mikään, joka ei ole Kiinassa käynyt, lohkaisee maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.).
Hän kävi Kiinassa viime syksynä. Hänen edeltäjänsä Jari Koskinen (kok.) ehti käydä kaksi kertaa.
Huvimatkoja he eivät tehneet. Suomi yrittää ”murtaa Kiinan muurin” ja avata ruoan vientiä tälle 1,3 miljardin ihmisen markkina-alueelle.
Tällä hetkellä näyttää hyvältä. Suomi on seitsemäntenä maailman maana sopinut elintarvikkeiden vientilupien digitaalisesta tietojenvaihdosta. Se kuulostaa byrokraattiselta, mutta merkitys on suuri, Orpo vakuuttaa.
– Se osoittaa, että kiinalaiset haluavat suomalaista ruokaa.
Suomalaisten etu on, että ruokamme on puhdasta. Kiinassa on ollut useita ruokaskandaaleja, jotka ovat saaneet kuluttajat epäilemään omankin maan tuotteita. Orpo uskoo, että puhtaus on Suomelle valtti, joka hyödyttää enemmän kuin korkea hinta haittaa.
Tarkat kiinalaiset
Työtä on tehty vuosia, koska kiinalaiset ovat ruoantuonnin avaamisessa tarkkoja. Viime elokuussa Kiinan viranomaiset tekivät suomalaistiloilla viimeiset tarkastukset, minkä jälkeen Orpo matkusti Pekingiin tapaamaan kollegaansa. Ministerit sinetöivät kauppasopimukset, kuten kulttuuriin kuuluu.
Kunhan Kiina antaa viimeisen vahvistuksen, Atria ja HK Scan voivat pakata kylmäkontit täyteen possua ja lähettää tuotteensa uudelle markkina-alueelle.
Nykyisin Suomesta viedään Kiinaan hera- ja maitojauhetta 45 miljoonan euron edestä ja vähän pakastemustikoita. Elintarviketeollisuus on arvioinut, että suomalaiset voisivat viedä Kiinaan ruokaa muutaman vuoden kuluttua 300 miljoonan euron edestä; sianlihan lisäksi menekkiä saattaa löytyä viljalle, marjoille, riistalle, porolle, kalalle sekä luomutuotteille.
Ne olisivat tervetulleita euroja. Suomi vie ruokaa tällä hetkellä 1,7 miljardin euron edestä. Esimerkiksi Tanskan vienti on 20 miljardia euroa.
Suomessa ruoan tuottaminen on kalliimpaa kuin Juutinrauman lämpimämmällä puolella, mutta silti Orpon mielestä kasvun mahdollisuuksia on.
– Tavoitteet pitää asettaa tarpeeksi korkealle eikä olla turhan vaatimaton. Kiinassa, kuten Japanissa ja Koreassakin, myytävät määrät ovat valtavia.
Voiko näin tehdä?
Samaan aikaan, kun Orpo valmisteli kiinalaisten kanssa 300 miljoonan euron vientimarkkinoiden avaamista, Venäjä sulki rajansa länsimaiselta ruoantuonnilta. Menetykset ovat samaa luokkaa kuin Kiinan tarjoamat mahdollisuudet.
Tuoreena ministerinä Orpo ja ministeriön virkamiehet alkoivat valmistella tukipaketteja maidontuottajille, jotka olivat suurimmat kärsijät. Syntyi ajatus hakea tukea EU:lta, koska Venäjä sulki rajansa vastatoimena EU:n asettamille pakotteille. Mukaan pyydettiin Baltian maat, jotka myös menettivät maitomarkkinansa.
– Baltit ihmettelivät, voiko näin tehdä. Kokeillaan, me vastasimme.
Alkoivat neuvottelut, jossa Orpo taivutteli ministereitä ja virkamiehiä ehdotuksen taakse. Tapaamisia oli kymmeniä ja taas kymmeniä.
– En ole eläessäni tehnyt minkään asian vuoksi niin paljon töitä, en ikinä, Orpo sanoo.
Työ kannatti. EU myöntyi ja ensimmäistä kertaa koskaan se maksoi ylimääräistä tukea vain osalle jäsenmaista.
Mutta: Suomi ei saanut tukea. Maidon hinta ei ollut pudonnut tarpeeksi.
Suomen piti vielä osoittaa, että hinta putoaa, mutta se kestää kauemmin kuin Baltiassa. Meillä osuuskunnat ottavat tappiot niskaansa heti ja maitotilalliset vasta vähän myöhemmin.
Suomi toimitti EU-komissioon laskelmia ja hintatilastoja, jotka osoittivat osuuskuntamallin erikoisuudet.
Joulukuun kymmenentenä Orpo matkusti Turusta Helsinkiin. Hän järjesti matkan aikana puhelinneuvottelun EU:n maatalouskomissaari Phil Hoganin kanssa.
Virka-auto pysähtyi Kivihovin Teboilille ja Orpo esti kahvilasta syrjäisen pöydän. Puhelun aikana Hogan taipui. Hän lupasi, että Suomi saa tukea 5–6 miljoonaa euroa.
Orpo sanoi, että se ei riitä. Suomalaiset pitäisivät tukea liian pienenä ja syyttäisivät EU:ta yhden jäsenmaan unohtamisesta. Se voisi ilmetä haluttomuutena tukea EU:n pakotteita.
Hogan taipui uudelleen. Hän lupasi suomalaisille 10,7 miljoonaa euroa, mikä oli kohtuullista.
– Lopetin puhelun, ja taisin vähän kiljaista, Orpo sanoo.
Hän korostaa, että summa ei ratkaise maidontuottajien ongelmia. Silti tuen symbolinen merkitys on suuri.
