– On aivan totta, että toistemme syyllistäminen ja riitely ei ratkaise niitä ongelmia mitä hallitsematon maahanmuutto aiheuttaa. Tosiasioiden tunnustaminen ei ole rasismia, kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah totesi.
Essayah piti puolueensa ryhmäpuheen pääministerin ilmoituksesta hallituksen politiikasta vuonna 2016 käydyssä eduskuntakeskustelussa.
Essayahin mukaan kristillisdemokraattien linja maahanmuuttoasioissa on ollut johdonmukainen. Hänen mielestään pakolaisia pitäisi auttaa paremmin lähtömaiden lähellä.
– Siksi humanitäärisestä ja kehitysavusta leikkaaminen on lyhytnäköistä. Turvapaikanhakijoiden sisäiset siirtelyt EU:n sisällä eivät ole ratkaisu. Sen sijaan kiintiöpakolaisjärjestelmää tulee kehittää ja laittomat maahantulot estää. Turvallisuusuhkiin tulee suhtautua vakavasti, eikä ongelmia saa lakaista maton alle.
Edessä suurtyöttömyys
Sari Essayahin mukaan talouden pitkäaikainen taantuma on johtamassa suurtyöttömyyteen.
– Talouskasvun aikaansaaminen ja sitä kautta työllisyyden parantaminen on keskeinen tavoite tälle vuodelle. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä peräänkuuluttaa konkreettisia ja nopeita toimenpiteitä, joilla parannetaan työllisyyden ja yrittäjyyden edellytyksiä.
Essayh nosti keinoina esiin muun muassa työllisyysmäärärahojen ja uusien yrittäjien starttirahojen lisäämisen sekä yrittäjävähennyksen että lisäpanostukset tutkimukseen ja kehitykseen.
– Olemme myös ehdottaneet ansiopäivärahan viimeisen 100 päivän käyttöä kannustavasti palkkatuen tai starttirahojen muodossa, hän totesi.
Kristillisdemokraattien mielestä oppisopimuskoulutusta tulisi lisäksi uudistaa pikaisesti, ”jotta siitä muodostuu houkutteleva väylä työelämään niin nuorelle, ammatinvaihtajalle, maahanmuuttajalle kuin mahdollisuuden tarjoavalle yritykselle”.
– Lisäksi uusien työpaikkojen synnyn ja kilpailukyvyn parantumisen takia aivan keskeistä olisi saada paikallisen sopimisen lainsäädäntöä eteenpäin, Essayah sanoi.
Hän otti myös kantaa sote-uudistukseen. Essayahin mukaan uudistus on toteutettu optimaalisen mallin etsimisen sijaan niin, että luotiin sekava maakuntamalli, johon sote-palvelut yritetään keinotekoisesti yhdistää.
