– Siinä kuvataan Suomen yleviä tavoitteita monesta eri kulmasta ja korostetaan, kuinka Suomi kantaa vastuuta maailman köyhyydestä ja samalla leikataan noin kolmannes niistä rahoista, joilla tavoitteet tulisi saavuttaa. Erityisen moitittavaa ovat leikkaukset kansalaisjärjestöiltä ilman minkäänlaista sopeutumisaikaa, kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoron kehityspoliittisesta selonteosta pitänyt Antero Laukkanen sanoi keskiviikkona eduskunnassa.
– Suurimmat euromääräiset leikkaukset kohdistuvat monenkeskiseen yhteistyöhön. Myös maa- ja aluekohtaiseen kehitysyhteistyöhön esitetyt leikkaukset ovat suuria ja lähes kaikkea sen puitteissa tehtävää yhteistyötä vähennetään. Kuin pisteenä iin päällä, leikataan vielä rauhanvälitystyön rahoitus, Laukkanen sätti.
– Kun samaan hengenvetoon selonteko korostaa näiden järjestöjen roolia ja toimintaa Suomelle keskeisenä osana kehitysyhteistyötä, niin ristiriita on ilmeinen ja lukija joutuu kysymään itseltään: miten ihmeessä tämän selonteon tavoitteet voivat toteutua? Ei taida oikea käsi tietää, mitä vasen tekee, kansanedustaja jatkoi.
Laukkasen mukaan vuosikymmenien aikana Suomi on rakentanut yhden maailman toimivimmista kehitysyhteistyömalleista.
– Nyt tästä toimivasta mallista ollaan luopumassa. Miksi, on oikea kysymys.
Laukkanen totesi, että Suomen kehitysyhteistyössä on meneillään historian ehkä merkittävin painopisteen muutos.
– Hallituksen linjaukset ovat siirtämässä kehitysyhteistyön sen sisäkehältä ulkokehälliseksi, jossa rahoituksen painopiste siirtyy suomalaisilta kansalaisjärjestöiltä finanssitoimijoille pääomasijoituksina ja lisärahana EU -tasoisille toimijoille. Ihmisoikeusperustaisuudesta ollaan siirtymässä kohti yksityisen sektorin merkitystä painottavaa kehityspolitiikkaa.
– Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tätä muutosta maailman köyhyyttä ja eriarvoisuutta lisäävänä vastuuttoman politiikkana, Laukkanen niittasi.
Hänen mukaansa kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei pidä järkevänä hallituksen suuntaa ja painopisteen muutosta kehitysyhteistyössä, vaan perää laajaa keskustelua ja yhä edelleen voimakkaampaa tukea kansalaisjärjestöjen tekemälle kehitysyhteistyölle, samalla, kun voimme myös kehittää Finnfundin kaltaisia instrumentteja.
Lue myös: Naisten ja tyttöjen asema kehityspolitiikan kärjessä
