Neljä vuotta sitten kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen johdolla käydyt hallitusneuvottelut venyivät kahden kuukauden mittaisiksi huhti-kesäkuussa 2011. Neuvotteluista ei puuttunut draamaa eikä käänteitä.
Jo ennen vaaleja kävi ilmi, että väistyvä hallitus joutuu antamaan uudelle eduskunnalle tiedonannon Suomen takauksista Portugalin hätälainoille. Vaalikampanjan loppumetreillä valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja SDP:n puheenjohtaja, tuolloin oppositiota edustanut Jutta Urpilainen ottelivat kriisimaiden tukemisesta. Urpilainen vaati Portugalin tukipakettiin pankkien ja sijoittajien vastuuta.
Kokoomus voitti vaalit 19. huhtikuuta 2011. SDP tuli toiseksi, perussuomalaiset kolmanneksi ja keskusta kärsi rökäletappion. Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Mari Kiviniemi ilmoitti jo vaali-iltana puolueensa jäävän oppositioon. Tavoitteena oli muodostaa kokoomuksen, SDP:n ja perussuomalaisten hallitus.
Kataisen hallitusneuvottelutaipaleen ylle alkoi kasaantua pilviä jo alkumetreillä. Hallitustunnusteluiden kynnyskysymykseksi muodostui Portugalin lainapaketti, johon Suomen piti ottaa kantaa 16. toukokuuta mennessä.
Istuva pääministeri Mari Kiviniemi katsoi, ettei eronpyynnön jättänyt toimitusministeristö voi antaa enää näin isossa asiassa tiedonantoa eduskunnalle. Katainen katsoi kuitenkin, että toimitusministeristö voi tehdä asiasta esityksen, joka viedään suuren valiokunnan käsiteltäväksi. Eduskunnan hyväksyttäväksi asia tulisi vasta juhannuksen huippukokouksen jälkeen, jolloin uuden hallituksenkin olisi otettava asiaan kantaan.
Soinin pommi
Perussuomalaisten vaalivoitto perustui tukipakettien vastustamiseen. Perussuomalaisten puheenjohtaja, suuren vaalivoiton saanut Timo Soini halusi kuitenkin neuvotella asiasta. Sekä Katainen että Urpilainen olivat sitä mieltä, ettei perussuomalaisille voida antaa hallituksessa erivapauksia äänestää Portugalin lainapakettia vastaan.
Hallitustunnustelijaksi nimitetty Katainen esitti eduskuntaryhmille kysymyksiä kolmesta eri asiakokonaisuudesta keskiviikkona 27. huhtikuuta. Yksi kysymyksistä koski epäsuorasti Portugalin lainapakettia.
Portugalin tukipaketti alkoi muodostua ongelmaksi, kun Kiviniemen mielestä asia kuului uudelle hallitukselle ja uuteen hallitukseen pyrkivien mielestä asia kuului Kiviniemen toimitusministeristön hoidettavaksi. Kiviniemi ei suostunut toimitusministeristön pääministerinä esittämään Portugalin tukemista uudelle eduskunnalle.
Samana päivänä, jolloin vastaukset hallitustunnustelijan kysymyksiin täytyi palauttaa, Soini tiputti pommin. Hän ilmoitti, ettei perussuomalaiset tue eikä äänestä Portugalin lainapaketin puolesta.
– Audin kyyti ei mene omantunnon edelle, Soini linjasi.
Keskusta venkoili
Keskusta katsoi, ettei sillä ole edellytyksiä osallistua hallituksen muodostamiseen, eikä vastannut hallitustunnustelijan kysymyksiin.
Seuraavana päivänä 3. toukokuuta Katainen tapasi eduskuntaryhmät Smolnassa ja keskusteli heidän vastauksistaan hallitustunnustelijan kysymyksiin. Nurkkaan ajettu Katainen piti illalla tiedotustilaisuuden, jossa hän irrotti Portugalin lainapaketin ja hallitusneuvottelut toisistaan.
Suomen kantaa Portugali-pakettiin ja EU:n vakausrahastoihin perustettiin valmistelemaan työryhmä, jota johti suuren valiokunnan varapuheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.). Suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja (sd.) suhtautui kriittisesti juoksutukseen. Keskusta jättäytyi heti seuraavana päivänä pois työryhmästä.
Katainen sai vastaukset vielä lisäkysymyksiinsä 9. toukokuuta. Keskusta ei edelleenkään vastannut. Vihreät katsoivat ensimmäisten vastausten olevan riittäviä myös lisäkysymyksiin. Vihreät oli asettumassa oppositioon vaalitappion jälkeen. Ryhmä ilmoitti kuitenkin olevansa valmis kantamaan vastuusta vaikeissakin oloissa.
Samana päivänä 9. toukokuuta Soini tyrmäsi tukipaketit peruuttamattomasti Wall Street Journalissa julkaistussa kirjoituksessaan ”Why I don’t support Europe’s bailouts”.
Perussuomalaiset ulkona
Sasin vetämä Portugali-ryhmä sai työnsä päätökseen tiistaina 10. toukokuuta. Päätöksenteko siirtyi eduskuntaryhmille. Keskusta ilmoitti sittenkin tukevansa Portugali-pakettia.
Urpilainen kertoi pitkäksi venyneen kokouksen jälkeen puolueensa tehneet vastuullisen päätöksen. SDP hyväksyi ”tiukat reunaehdot” sijoittajavastuun edistämiseksi. Muistio toimitettiin Kataiselle. Monissa medioissa tulkittiin neuvotteluiden menneen entistä tiukempaan umpisolmuun. Soini kuitenkin arvioi Portugalin tukipaketin olevan menossa sittenkin läpi.
Seuraavana päivänä kokoomus ja SDP tiedottivat löytäneensä yhteisymmärryksen EU:n talouskriisin hoidosta. Katainen ja Urpilainen säteilivät tiedotustilaisuudessa. Katainen kiitteli vuolaasti sosialidemokraatteja hyvästä yhteistyöstä ja hyvästä tahdosta. Kataisen mielestä ratkaisusta ei voinut vetää johtopäätöstä, että perussuomalaiset olisivat ulkona hallituksesta.
Keskusta lupasi seistä edelleen paketin takana. Myös vihreät antoivat tukensa sopuratkaisulle. Portugali-paketille löytyi eduskunnan enemmistön tuki.
Seuraavana päivänä Soini ilmoitti, ettei perussuomalaiset osallistu hallitusneuvotteluihin, jotka vievät eteenpäin Portugali-takuita ja pysyvää vakausmekanismia. Soinin mukaan Katainen oli tarjonnut perussuomalaisille mahdollisuutta äänestää tyhjää tai Portugalin-pakettia vastaan hallituksessa, mutta Soinille se ei kelvannut.
SDP vaati vasemmistoliiton mukaan
Jyrki Katainen kertoi 12. toukokuuta haluavansa aloittaa hallitusneuvottelut kokoomuksen lisäksi SDP:n, RKP:n, vihreiden ja kristillisdemokraattien kanssa. Puolueilla oli aikaa miettiä osallistumistaan viikonlopun yli.
Vihreät asetti ehtoja hallitukseen osallistumiselle: ei ydinvoimalupia ja perusturvaan 100 euroa lisää kuukaudessa. Urpilainen oli loukkaantunut siitä, ettei Katainen ollut keskustellut hänen kanssaan hallituspohjasta etukäteen ja esitti, että neuvotteluihin otetaan myös vasemmistoliitto. Katainen taipui vaatimuksiin, ja hallitusta ryhdyttiin neuvottelemaan kuuden puolueen kesken. Hallitusohjelmaneuvottelut käynnistyivät 20. toukokuuta, kuukausi vaalien jälkeen.
Hallitusohjelmaa ryhdyttiin työstämään Säätytalolla työryhmissä, jotka kuulivat myös etujärjestöjen asiantuntijoita. Heti kättelyssä Katainen tiesi kertoa, että puolueiden eriävät mielipiteet liittyvät talouspolitiikkaan. Kokoomuksen mielestä hallituksen täytyi nojautua valtiovarainministeriön lukuihin, kun taas SDP luotti ennustettua parempaan talouskasvuun. Talousryhmää asetettiin vetämään kokoomuksen Kimmo Sasi. Työryhmään kuului muun muassa SDP:n Eero Heinäluoma.
Taloussovun hakeminen viivästytti neuvotteluita. Muut työryhmät olivat päässeet työssään jo loppusuoralle, mutta ennen talouden raameja työssä ei päästäisi maaliin. Neuvottelut viivästyivät, kun talousryhmässä väännettiin kättä siitä, pitäisikö taloutta tasapainottaa painottamalla menoleikkauksia vai veronkorotuksia ja jos veroja korotettaisiin, niin mitä veroja. Kädenvääntö henkilöityi Sasiin ja Heinäluomaan.
Yllättäen keskiviikkoiltana 1. kesäkuuta Urpilainen ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki marssivat ulos hallitusneuvotteluista. Kilpailevan näkemyksen mukaan hallitusneuvotteluiden vetäjä Katainen näytti SDP:lle ja vasemmistoliitolle ovea.
Kataisen mukaan talouskasvuun ja työllisyyteen liittyvissä asioissa ei löydetty yhteistä näkemystä niin, ”ettei oltaisi ylivelkaantumisen tiellä”. Valtiovarainministeriön mukaan valtiontaloutta piti sopeuttaa kuusi miljardia. SDP esitti kahta miljardia, ja viimeisessä kompromissiesityksessään ennen neuvotteluiden katkeamista kokoomus esitti reilua kolmea miljardia. Urpilaisen mukaan erityisesti arvonlisäveron korotuksesta oli erimielisyyttä.
Katainen ajautui umpikujaan
Käänne tuli Heinäluomalle täytenä yllätyksenä. Palatessaan Sasin kanssa torikahveilta Heinäluoma uskoi, että sopu taloudesta oli viittä vaille valmis. Julkisuudessa Heinäluoma leimattiin Säätytalon takapiruksi, joka tiukoilla ay-otteillaan johti neuvotteluita ja ajoi ne lopulta karille. Omien mielestä Katainen osoitti johtajuutta heittäessään demarit ja vasemmistoliiton ulos neuvotteluista. Vastustajille se oli merkki johtajuuden puutteesta ja pinnan palamisesta.
Katainen aikoi olla vielä samana päivänä yhteydessä keskustaan kysyäkseen puoluetta mukaan neuvotteluihin. Eduskunnan puhemiehenä toiminut Ben Zyskowicz (kok.) linjasi, että Katainen saa jatkaa hallitustunnustelijana, elleivät eduskuntaryhmät halua vaihtaa hallitustunnustelijaa.
Keskusta näytti vihreää valoa, mutta vihreät kaatoivat porvarihallituksen äänin 23–16. Katainen joutui ahtaalle. Keskusta ilmoitti olevansa yhä mukana, mutta puolue piti tärkeänä, että myös perussuomalaiset osallistuisivat tunnusteluihin. Soini päätti alkaa selvittää eri puolueiden EU-kantoja ja aikoi ottaa sitä varten aikalisän. Hallitustunnustelijan vaihtamisesta Kataisesta Urpilaiseksi keskusteltiin avoimesti erityisesti SDP:n ja vasemmistoliiton toimesta. SDP tunnusteli keskustan halukkuutta hallituksen muodostamiseen.
Eduskuntaryhmät antoivat kuitenkin yksimielisesti Kataisen jatkaa tunnusteluita 7. kesäkuuta, mutta takarajaksi asetettiin perjantai 10. kesäkuuta. Katainen nousi takaisin pelinjohtajaksi ilmoittamalla ottavansa kaikki puolueet mukaan tunnusteluihin.
Takaisin Säätytalolle
Perjantaina 10. kesäkuuta Katainen ilmoitti, että hallitusneuvotteluita jatketaan kuuden puolueen kesken. Hänen mukaansa kovin suurta yhteistyöhalukkuutta ei muilla puolueilla ollut, joten ”vanha sixpack” jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Urpilainen luonnehti kokoomusta ja SDP:tä vanhaksi aviopariksi, joka eropapereiden harkinta-ajan jälkeen päättääkin palata yhteen. Neuvotteluiden takarajaksi asetettiin seuraavan viikon perjantai.
Katainen ja Urpilainen keskustelivat talousasioista viikonlopun aikana. Maanantaina Katainen arvioi, että hallitus olisi nimityskelpoinen saman viikon perjantaina. Urpilainen piti aikataulua realistisena. Vihreiden edustajaksi johtoryhmään nousi Ville Niinistö, joka voitti Anni Sinnemäen vihreiden puheenjohtajaäänestyksessä viikonlopun aikana. Kuuden puolueen puheenjohtajat löytävät yhteisymmärryksen talouden linjoista.
Työryhmät jatkoivat kaksi viikkoa aiemmin keskeytyneitä neuvotteluita Säätytalolla. Vasemmistoliiton Jaakko Laakso ja Jyrki Yrttiaho lähtivät hallitusneuvotteluista. Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi teki saman ratkaisun jo aiemmin. Arhinmäki vakuutti, ettei vasemmistoliitto ole revennyt, vaikka kolme neuvottelijaa oli jo vaihtunut. Yrittiaho ja Mustajärvi äänestivät myöhemmin eduskunnassa hallitusohjelmaa vastaan, ja heidät erotettiin vasemmistoliiton ryhmästä.
Talous sakkaa
Hallitusohjelma saatiin lopulta valmiiksi perjantaina 17. kesäkuuta. Eduskuntavaaleista oli kulunut kaksi kuukautta. Hallitusohjelmaan kirjattiin kokoomuksen vaatimuksesta kaksi perälautaa: hallitus sitoutuu tekemään lisää sopeutustoimia, mikäli valtiontalouden velka suhteessa bkt:hen ei näytä kääntyvän laskuun vaalikauden aikana ja valtiontalouden alijäämä näyttää asettuvan yli yhteen prosenttiin suhteessa bkt:hen. Kompromissina sovittiin, että sopeutustoimet tehdään puoliksi säästöinä ja puoliksi veronkorotuksina. Arvonlisäveroa ei korotettu.
Hallituskauden aikana talouskehitys oli vuosi toisensa perään huomattavasti ennustettua heikompaa, vuosina 2012 ja 2013 kahdesta kolmeen prosenttiyksikköä pienempää kuin valtiovarainministeriö oli ennustanut. Hallitus joutui tekemään hallitusneuvotteluissa sovittujen 2,5 miljardin euron sopeutustoimien sijaan peräti 6,5 miljardin euron sopeutukset vuoden 2016 tasossa. Siitä huolimatta kummastakin perälautakirjauksesta luovuttiin vaalikauden aikana.
Tasavallan presidentti nimitti Kataisen hallituksen virkaansa 22. kesäkuuta. Sixpack-hallituksessa oli mukana kokoomus, SDP, vasemmistoliitto, vihreät, RKP ja kristillisdemokraatit. Vasemmistoliitto lähti hallituksesta maaliskuun kehysriihessä 2014, koska hallitus leikkasi etuuksien indeksikorotuksia. Vihreät jätti hallituksen syyskuussa 2014, kun hallitus myönsi Fennovoiman ydinvoimaluvalle täydennyksen, joka mahdollisti venäläisen Rosatomin tulon voimalan laitostoimittajaksi.
