– Sitkeän neuvottelun tuloksena pääsimme keskustaoikeistolaisten ryhmien kesken kompromissiesitykseen, joka huomioi aktiivisen ja kestävän metsänhoidon näkökulman, Henna Virkkunen sanoo.
– Kompromissiesitys on merkittävä askel, mutta nyt teemme työtä sen eteen, että saamme keskiviikon täysistuntoäänestyksessä EU-parlamentin enemmistön ehdotuksen taakse, hän jatkaa.
EU-parlamentin kanta ei kuitenkaan vielä asetusta lopullisesti ratkaise, sillä myös jäsenmaiden ministerineuvoston on päätettävä omasta linjastaan.
Puheenjohtajamaa Viron odotetaan tuovan asian ministerikokouksen päätettäväksi lokakuussa. Tämän jälkeen vielä EU-parlamentin ja ministerineuvoston kanta on neuvoteltava yhteen.
Suurin kiistakysymys LULUCF-asetuksessa on ollut metsien käyttöä koskeva vertailujakso. Alkuperäisessä esityksessään EU-komissio esittää, että vuodesta 2020 alkaen metsien käyttöä kussakin jäsenmaassa verrattaisiin vuosien 1990–2009 tilanteeseen. Parlamentin ympäristövaliokunta puolestaan esitti aikaväliä 2000–2012.
– Historiaan perustuva vertailutieto asettaisi jäsenmaat keskenään hyvin eriarvoiseen asemaan, ja on erityisesti Suomen metsätalouden kehittämisen kannalta huono. Meillä kun metsät ovat koko ajan kasvaneet enemmän kuin niitä on käytetty, Virkkunen sanoo.
– Äänestyksessä oleva kompromissiesitys parantaa metsäisten maiden asemaa, sillä maiden metsien käyttö ei ole sidottu menneisiin hakkuisiin, vaan mailla on mahdollisuus metsän käytön lisäämiseen kestävän metsänhoidon perusteella ilman että siitä syntyy rasite, Virkkunen summaa.
Jos kompromissiesitys hyväksytään keskiviikon täysistunnossa, antaa se paremmat mahdollisuudet tulevaisuudessa jäsenmaille metsätalouden kehittämiseen ja myös hakkuiden lisäämisen, mutta sen on tapahduttava kestävällä tavalla kansallisiin metsänhoitosuunnitelmiin pohjautuen.
Vaikka metsäpolitiikka sinänsä kuuluu kansalliseen päätösvaltaan, EU-tasolla on nyt käsittelyssä useita energia- ja ilmastopolitiikan lainsäädäntöjä, joilla on suuri vaikutus suomalaiseen metsien käyttöön. Käsittelyssä ovat muun muassa uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta, rakennusten energiatehokkuutta ja sähkömarkkinoita koskevat direktiivit.
Tavoitteena on vähentää päästöjä, sekä lisätä Euroopan energiatehokkuutta ja energiaomavaraisuutta.
