Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen kirjoittaa Nykypäivässä hakoteillä olevasta vasemmistosta. Hänen mukaansa marxilaista taloustiedettä ei enää juuri ole edes olemassa.
– Taloustieteeseen nojaava talouspolitiikka on vasemmistolle vaikeaa, koska se johtaa moniin suosituksiin joita vasemmisto karsastaa. Siksi vasemmiston talousajattelu on sekamelskaa, Juhana Vartiainen toteaa.
Hänen mukaansa yksi kummajainen on siinä, ettei vasemmisto näe poliittisen päättäjän ja talouden spontaanin toiminnan välistä rajaa.
– Meidät ekonomistit on koulittu ajattelemaan, että yritykset pyrkivät toiminnallaan voittoihin ja kannattavuuteen ja että kotitaloudet koettavat luoda itselleen hyvinvointia tekemällä työtä ja valitsemalla itselleen parhaat tuotteet markkinoilta. Ajattelemme, että yrityksissä tiedetään parhaiten miten tuottavuutta nostetaan ja mikä menee kaupaksi. Valtiovallan tehtävänä on perusedellytyksistä huolehtiminen: infrainvestoinnit, koulutus ja terveydenhoito, järkevä suhdannepolitiikka ja niin edelleen.
Suomen kustannustaso on kohonnut liian korkeaksi, joten hallitus on pyrkinyt työvoimakustannusten alentamiseen kilpailukykysopimuksen avulla.
– Mutta vasemmistosta ja ay-liikkeestä – sen päteviä ekonomisteja lukuun ottamatta – on koko kuluneen vuoden ajan kuultu kummallinen vastaväite: kustannustasolla ei ole väliä, koska oikeasti pitäisi nostaa tuottavuutta ja kehittää parempia tuotteita ja nimittää parempia johtajia. Mutta eihän valtiovalta tuotteita kehitä tai liike-elämän johtajia valitse! Ja vaikka valtiovalta voi välillisesti jonkin verran vaikuttaa tuottavuuskasvuun, se ei mitenkään voi mielin määrin nostaa tuottavuutta, Vartiainen ihmettelee.
Hänen mukaansa vasemmiston idealistinen ”tehdään kaikki muu paremmin” -ajattelu ei nojaa minkäänlaiseen järkevään talousanalyysiin.
– Meillä on ne tuotteet, joita liike-elämä kehittää, ja näillä eväillä on järkevää koettaa laskea kustannustasoa. Parempien tuotteiden peräänkuuluttaminen on kuin korvaisimme rikoslait sillä että päätetään kaikki yhdessä olla aina kilttejä ja rehellisiä.
Toinen vasemmiston sokea piste liittyy Juhana Vartiaisen mukaan yritysten työllistämishaluun.
– Kun kilpailukyvyssä on saatu aikaan korjausliike, yritysten on aiempaa kannattavampaa lisätä henkilöstöään ja siten työllisyyttä. Itsekäs voitonmaksimointi yhdistettynä alempiin kustannuksiin lisää työllisyyttä.
Koska vasemmiston on vaikea hyväksyä työn hinnan ja työllisyyden välistä yhteyttä, se Vartiaisen mukaan korostaa, että yritysten on jonkinlaisen kiitollisuuden tunteen nojalla tehtävä oma osansa kilpailukykysopimuksesta ja otettava lisää ihmisiä töihin.
– Kiky-sopimus lisääkin työllisyyttä, mutta ei siksi että yritykset olisivat kiitollisia, vaan siksi että se on niille kannattavaa. Vasemmiston suusta kuuluu kuitenkin vastaväite: mitä takeita on siitä että yritykset työllistävät, eikä parantunut kannattavuus valu osinkoihin? Se tuntuu ajattelevan että työllistäminen perustuu yhteiseen hyvään tahtoon, eikä hyväksy ajatusta, että yritykset maksimoisivat voittojaan.
Hänen mukaansa esimerkkejä vasemmiston taloudellisesta lukutaidottomuudesta voisi jatkaa ja on houkuttelevaa irvailla, mutta asialla on vakava puolensa.
– Pyrkimys tuloerojen kasvun rajaamiseen on globalisaation maailmassa perusteltu. Niin kauan kuin vasemmiston talousajattelu on hakoteillä, oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen on meidän liberaalien talousrealistien harteilla, Juhana Vartiainen katsoo.