Hänen mielestään asiaa on syytä käsitellä nyt myös eduskunnassa.
Kansainvälisen asekaupan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä on pyritty lisäämään muun muassa voimaantulleen kansainvälisen asekauppaa säätelevän ATT-sopimuksen kautta, mutta kuten Safer Globe raportista ilmenee, on tässä Suomessakin edelleen paljon parantamisen varaa.
– Raportti kertoo hyvin huolestuttavasta kehityksestä. Monet sellaiset asevientihakemukset, jotka viime hallituksen aikana kilpistyivät ulkoministeriön kielteiseen kantaan, ovat heti keväästä 2015 lähtien edenneet. Näin ovat sellaiset maat kuin Arabiemiraatit, Kazakstan, Kuwait, Qatar, Saudi-Arabia, Turkki, Turkmenistan ja Uzbekistan tulleet uusiksi tai merkittävästi laajennetun Suomen aseviennin kohdemaiksi, Erkki Tuomioja sanoi maanantaina Safer Globe Suomen asevalvontaraportin julkistamistilaisuudessa Helsingissä.
– Kaikkia näitä yhdistää jatkuvasti huono ihmisoikeustilanne, sisäiset jännitteet ja/tai osallistuminen sotiin maan rajojen ulkopuolella, Tuomioja jatkoi.
Hänen mielestään Suomi on tälläkin sektorilla loitontumassa sekä Euroopasta että erityisesti Pohjoismaista.
– Ruotsi, joka on ollut aseteollisuuden ja –viennin pieni suurvalta, on ottanut aiempaa tiukemman linjan ja esimerkiksi Saudi-Arabian kanssa on puolustusyhteistyö ja asekauppa käytännöllisesti katsoen kokonaan loppunut, samalla kun Suomi kiihdyttää sinne suuntautuvaa asevientiä ja –yhteistyötä, Tuomioja sanoo.
– Turkmenistan ja Uzbekistan ovat maita jonne kaikki EU-maat ovat pysäyttäneet aseviennin niiden surkean ihmisoikeustilanteen vuoksi. Poikkeuksena on Italia, joka myös selittää Suomen uuden asennoitumisen. Kyse on nimittäin italialaisen Beretta-konsernin, joka omistaa nykyisin myös SAKO:n asetehtaan Suomessa, intresseistä, Tuomioja sanoi.
Hänen mukaansa edellisen hallituksen aikana SAKO/Berettan edustajat monin tavoin kävivät myös ministereille valittamassa ja viestimässä, että ellei heidän vientihakemuksiinsa suostuta joutuvat he siirtämään tuotantonsa Italiaan, jolla vastaavia estoja ei ole
– Olin yhteydessä silloin Italian ulkoministeriin, joka ymmärsi asian, mutta ei voinut tai uskaltanut luvata, ettei Suomen epäämälle viennille heltiäisi lupaa Italiasta, Tuomioja kertoo.
Hänen mukaansa edellisen hallituksen ulkoministeri ei tälle painostukselle antautunut ja tälle pidättyvyydelle osoitti jonkinasteista ymmärrystä myös silloinen puolustusministeri, vaikka hän oli vielä ikävämmän painostuksen kohteena.
– Uudessa hallituksessa uudet puolueet ja uudet ministerit jo muutamassa viikossa signaloivat Suomen linjan muuttuneen. Vastedes ihmisoikeudet ja sotarikokset ovat asioita, joita voidaan käsitellä puheissa, mutta joita ei kuulu ottaa esiin silloin kuin pienetkin taloudelliset intressit tulevat mukaan kuvaan, Tuomioja arvostelee.
