Paavo Väyrynen: "Himasen retoriikan suojissa toteutetaan materialistisiin arvoihin perustuvaa politiikkaa"

Keskustan kansanedustaja Paavo Väyrynen kirjoittaa blogissaan, että Pekka Himasen filosofia paljastaa laajemman vallalla olevan ideologian, johon myös pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on ihastunut.

  • LKS 20121105  LKS 20120527 Keskustan puheenjohtajaehdokas Paavo Väyrynen puolueen puheenjohtajan valintaa koskevan neuvoa-antavan jäsenäänestyksen tulosten julkistus tilaisuudessa sunnuntaina 27.toukokuuta 2012  Helsingissä. Puheenjohtajasta käydyn esivaalin voitti Paavo Väyrynen. Väyrynen sai 36,4 prosenttia äänistä. LEHTIKUVA Jussi Nukari

    Paavo Väyrynen.

    ()

Väyrysen mukaan Himanen kuitenkin erehtyy ottaessaan keskittämisen pohjaksi Suomen "Kestävän kasvun malliinsa", vaikkakin hän tunnustaa Himasen, Manuel Castellsin ja monen muun tutkijan olevan epäilemättä oikeassa, kun he ennustavat maailmantalouden kehittyvän verkostoksi.

- Suomen talouden tulevaisuutta ajatellen globalisaatiosta tulee vetää jokseenkin päinvastainen johtopäätös kuin Himasen esittämä. Globalisaation aikaansaaman talouskasvun vuoksi maaseudun ja maakuntien luonnonvarojen arvo on pysyvällä tavalla noussut, kirjoittaa Väyrynen.

- Suomeen avataan runsaasti uusia kaivoksia. On turvattava niiden ympäristöllinen kestävyys. Jatkojalostusta on pyrittävä saamaan Suomeen. Vielä suurempi merkitys on uusiutuvilla luonnonvaroillamme. Niihin perustuvia innovaatioita ja investointeja on edistettävä. Nämä keksinnöt ja hankkeet syntyvät metsä- ja elintarviketeollisuuden suuryritysten piirissä, mutta yhä enemmän myös pienissä yrityksissä - siellä missä luonnonvaroja hyödynnetään.

Väyrynen painottaa Suomen tulevaisuuden olevan hajautetussa alue-, palvelu- ja yritysrakenteessa.

- Kyseenalaiseksi on asetettava myös Himasen filosofia tai pikemminkin se tapa, jolla sitä nyt käytetään. Himanen kirjoittaa arvokkaasta elämästä kaiken toiminnan tavoitteena, mutta tämän retoriikan suojissa toteutetaan materialistisiin arvoihin perustuvaa politiikkaa, joka laiminlyö ihmisten henkisiä ja yhteisöllisiä tarpeita. Tällä tavoin ei edistetä arvokasta elämää.