Hallituksen muodostaminen alkaa vaalien jälkeisellä viikolla siten, että puolueiden puheenjohtajat ovat suurimman puolueen puheenjohtajan johdolla yhteydessä toisiinsa. Muodostuneen käytännön mukaan suurimman puolueen puheenjohtaja nimitetään hallitustunnustelijaksi, joka lähtee yrittämään hallituksen kasaamista parhaaksi katsomallaan tavalla.
Suurimmaksi puolueeksi sunnuntain eduskuntavaaleissa nousi keskusta, jolla on uudessa eduskunnassa 49 paikkaa. Näin ollen hallitustunnusteluita pääsee vetämään keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä.
Hallitustunnusteluiden prosessia laki ei säätele tarkasti, vaan se etenee muotoutuneen käytännön mukaan. Hallitustunnustelijasta sopivat eduskuntaryhmät keskenään kokoontuessaan ensimmäistä kertaa tämän viikon aikana. Hallitustunnustelijalla on ollut tapana lähettää eduskuntaryhmille kysymyslista, jonka perusteella tunnustelija tulkitsee, minkä puolueiden kanssa on mahdollista käynnistää hallitusneuvottelut.
Hallitusneuvotteluissa neuvotellaan hallituksen ohjelmasta. Kun neuvottelutulos on valmis, tasavallan presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Eduskunta valitsee pääministerin tehtäväänsä, jos hän saa äänestyksessä yli puolet annetuista äänistä. Jos ehdokas ei saa riittävästi ääniä, prosessi alkaa alusta ja nimitetään uusi ehdokas. Muut ministerit presidentti nimittää pääministerin ehdotuksen mukaisesti.
Useita mahdollisia hallituskokoonpanoja
Eduskuntavaalien tulos on suurten puolueiden osalta niin tasainen, että se mahdollistaa hyvin monenlaisia hallituskombinaatioita. Käytännössä mahdollisuuksia rajoittaa se, että suurimmalla puolueella on kuitenkin toiseksi tulleeseen puolueeseen nähden 11 paikan ero eduskunnassa.
Sunnuntain eduskuntavaaleissa keskusta sai eduskuntaan 49 paikkaa, perussuomalaiset 38 paikkaa, kokoomus 37 paikkaa, SDP 34 paikkaa, vihreät 15 paikkaa, vasemmistoliitto 12 paikkaa, RKP 9 paikkaa (ja lisäksi Ahvenanmaa) ja kristillisdemokraatit viisi paikkaa.
Todennäköisin hallitusvaihtoehto on kolmen suurimman hallitus, jolloin vaalien suurin häviäjä eli SDP jättäytyisi tai jätettäisiin ulos hallituksesta. SDP menetti vaaleissa kahdeksan paikkaa, mutta toisaalta kokoomuskin menetti seitsemän paikkaa. Perussuomalaiset sen sijaan menetti vain yhden paikan. Käytännössä keskustalla on asema kilpailuttaa kokoomusta ja SDP:tä sisältökysymyksistä ja valita mieluisin näistä kahdesta hallitukseen.
Kolmen suuren kombinaatioista eniten paikkoja eduskunnassa, 124, olisi perusporvarihallituksella, johon kuuluisivat keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus. Toiseksi eniten paikkoja olisi peruspunamultahallituksella, johon kuuluisivat keskusta, perussuomalaiset ja SDP. Sen takana olisi 121 kansanedustajaa.
Toisaalta enemmistö olisi saavutettavissa myös hallituksessa, jossa suurin puolue, keskusta, jätettäisiin pois. Perussuomalaisten, kokoomuksen ja SDP:n kombinaation takana olisi 109 kansanedustajaa – RKP:llä täydennettynä jo 119 kansanedustajaa. Käytännössä tämä ei ole vaihtoehto muuta kuin siinä tapauksessa, että Juha Sipilä epäonnistuisi hallituksen kasaamisessa. SDP on myös ilmaissut haluttomuutensa jatkaa hallitusyhteistyötä kokoomuksen kanssa. Näin ollen myös keskustan, kokoomuksen ja SDP:n hallituspohja on epätodennäköinen. Sen takana olisi 120 kansanedustajaa.
Laskennallisesti mahdollinen hallituspohja olisi myös samanlainen sinivihreä hallituspohja kuin Matti Vanhasen (kesk.) II hallituksessa. Siihen kuuluivat keskusta, kokoomus, vihreät ja RKP. Sen takana olisi 111 kansanedustajaa.
Keskustalla on täydet mahdollisuudet myös ohittaa perussuomalaiset hallitusneuvotteluissa, jos yhteistä säveltä ei tahdo löytyä. Punavihreä kansanrintamahallitus, johon tulisi keskustan ja SDP:n lisäksi vihreät, vasemmistoliitto ja RKP saisi taakseen 120 kansanedustajaa.
