Espanjan sisäinen devalvaatio ei ole ollut mikään kertatemppu, vaan se on ollut Espanjassa käynnissä jo vuosia. Viime neljän vuoden aikana todelliset yksikkötyökustannukset ovat laskeneet Espanjassa jopa 7,3 prosenttia. Teollisen työn yksikkökustannukset ovat laskeneet Espanjassa vuoden 2008 jälkeen jopa 15 prosenttia, selviää EVAn keskiviikkona julkistamasta ”Euroopan parhaat reseptit – 14 testattua rakenneuudistusta” -raportista.
Raportti kertoo 14 esimerkkiä eri puolilla Eurooppaa toteutetuista rakenneuudistuksista, joista Suomi voisi mahdollisesti ottaa oppia. Monissa Euroopan maissa kilpailukyky on heikentynyt, valtionvelka paisuu ja eläkepommi uhkaa.
Espanjassa vuonna 2008 alkanut finanssikriisi kaatoi rumasti asuntokuplan ympärille rakentuneen huteran korttitalon sekä paljasti työmarkkinoiden ja teollisuuden rakenteellisen pysähtyneisyyden. Palkat olivat nousseet liian korkeiksi, irtisanominen oli äärimmäisen vaikeaa ja kallista. Yritykset olivat liian kauan keskittyneet etupäässä kotimarkkinoille, ja kansainvälinen kilpailukyky oli olematon.
Palkkojen aleneminen Espanjassa on monen tekijän summa. Konservatiivinen pääministeri Mariano Rajoy aloitti laajat työmarkkinauudistukset vuonna 2012. Työmarkkinauudistukset vahvistavat paikallista sopimista. Työnantajille ja työntekijöille annettiin mahdollisuus sopia yleisestä työehtosopimuksesta poikkeavasti, jos työpaikat ovat uhattuna.
Myös irtisanomista on helpotettu. Korvauksia perusteettomista potkuista on pienennetty, ja irtisanomisten ehtoja on löysennetty. Pienyrityksille on räätälöity uudentyyppinen työsopimusmalli, jossa koeaikaa voidaan venyttää jopa vuoteen.
OECD arvioi, että uudistukset ovat luoneet vuoden 2013 alusta alkaen jopa 25 000 uutta vakinaista työsuhdetta joka kuukausi, etupäässä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Myös irtisanomisten määrän arvioidaan vähentyneen, kun yritykset – työsuhteen sisäisten joustojen ansiosta – voivat vähentää esimerkiksi viikkotyötunteja irtisanomisten sijaan.
Kasvua rajojen ulkopuolelta
Kun Espanjan sisäinen ostovoima romahti, yritykset alkoivat etsiä markkinoita ja kasvua maan rajojen ulkopuolelta. Tämä toimi vahvimpana alkusysäyksenä viennin dynaamisuudelle.
Espanjan viennin kohdemaat ovat muuttuneet. EU:n osuus Espanjan viennistä on laskenut 70 prosentista 60 prosenttiin vuodesta 2007. Aasian osuus Espanjan kokonaisviennistä on kasvanut yli kaksi prosenttiyksikköä viidessä vuodessa, yhdeksään prosenttiin. Afrikan vienti taas nousi samana ajanjaksona niin ikään yli kaksi prosenttiyksikköä, noin seitsemään prosenttiin.
Tänään Espanjan vienti vetää ennennäkemättömällä tavalla. Maailman kauppajärjestön tilastojen mukaan Espanjan vienti kasvoi vuoden 2013 ensimmäisten kolmen neljänneksen aikana maailman kolmanneksi nopeimmin, heti Ison-Britannian ja Kiinan jälkeen.
Espanjan työttömyys on toki yhä hirvittävän korkea, ja valtio kamppailee budjettialijäämien kanssa. Noin joka neljäs työikäinen on vailla työtä, ja sosiaaliset ongelmat ovat paikoin kärjistyneet.
Sokkihoidon jälkeen poliittisen johdon pitääkin ratkaista se vaikein kysymys: kuinka saada mahdollisimman suuri osa kansasta uskomaan omaan ja maan tulevaisuuteen ja sitä kautta talous – ja kaikkien hyvinvointi – nousuun.
Tanskan tehokas työmarkkinajärjestelmä
Tanska on onnistunut alentamaan työttömyyttä joustavasti toimivien työmarkkinoiden kautta. Maan työmarkkinajärjestelmä on rakennettu tukemaan tehokkuutta. Tanskan flexicurity- eli joustoturva-malli esitetään yleensä kolmen elementin kokonaisuutena: joustava palkkaaminen ja irtisanominen, avokätinen työttömyysturva sekä aktiivinen ja tehokas työllistämispolitiikka.
Työttömäksi joutuvan turvana on Tanskassa vapaaehtoinen työttömyysvakuutus ja sosiaaliapu. Yli puolet tanskalaisista on hankkinut työttömyysvakuutuksen, joka antaa ansiosidonnaisen työttömyystuen sivutuloihin tai varallisuuteen katsomatta. Sosiaalikassa maksaa samantasoisen, mutta tulo- ja tarveharkintaisen työttömyyskorvauksen niille, joilla ei ole vapaaehtoista vakuutusta.
Työttömyyskorvaus on avokätinen, jopa 90 prosenttia edeltävästä työtulosta. Enimmillään työttömyyskorvaus on noin 2 000 euroa kuukaudessa, joten se on suhteellisesti korkein pienempituloisten kohdalla.
Täyttä työttömyyskorvausta maksetaan kaksi vuotta, jos on ennen työttömyyttä ollut vähintään kuusi kuukautta töissä kolmen edellisvuoden aikana. Kun työttömyyskorvausta on maksettu kaksi vuotta, korvaus alenee 20–40 prosenttia.
Aktiivinen työllistämispolitiikka
Joustava palkkaaminen ja irtisanominen tekevät työmarkkinoista dynaamiset: tanskalaiset vaihtavat työpaikkaa – vapaaehtoisesti tai irtisanomisen kautta – OECD-maista eniten Islannin ja Turkin jälkeen.
Tanskalaisten työsuhteet myös kestävät selvästi keskimääräistä lyhyemmän ajan. Kun Suomessa irtisanominen maksaa työnantajalle keskimäärin kymmenen viikon palkan, Tanskassa se ei maksa mitään.
Aktiivinen ja tehokas työllistämispolitiikka on Tanskan mallissa ratkaisevassa roolissa, koska muuten avokätiset työttömyyskorvaukset johtaisivat helposti kannustinloukkuun.
Järjestelmään kuuluu ärhäkkä aktivointijärjestelmä ja vastikkeellisuus. Työttömien on osoitettava olevansa työmarkkinoiden käytettävissä etsimällä työtä aktiivisesti ja osallistumalla erilaisiin aktivointiohjelmiin.
Työtöntä aktivoidaan työnhakuun räätälöimällä jokaiselle mahdollisimman sopivat keinot. Joillekin jaetaan tietoa ja neuvoja, toisille tarjotaan työharjoittelua tai tukityöllistämistä. Erityishuomiota kiinnitetään nuoriin, joiden työttömyys on kestänyt kolme kuukautta.
Tanskan järjestelmään kuuluu laaja ammatillisen jatkokoulutuksen tarjonta. Tanskalaiset pitävät yllä ammattitaitoaan, mikä auttaa työllistymään uudelleen, jos työpaikkaa on vaihdettava.
Tutkimusten mukaan uusi malli alensi työttömyyttä Tanskassa verraten nopeasti. Työttömyys laski vuoden 1993 12 prosentista viiteen prosenttiin alle kymmenessä vuodessa.
