Iris Pasternackin pamfletti pudottaa hyväuskoisen varsin helposti epätoivoon, sillä kirja kylvää epävarmuutta niiden mieliin, jotka kaipaavat esimerkiksi laboratoriotutkimuksilta saatavaa elämänviisautta ja turvaa.
Pasternack on koulutukseltaan lääkäri, joka on aiemmin työskennellyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tutkijana terveydenhuollon arvioinnin parissa.
Tämän kirjan perusteella hänen mielipiteistään eivät pidä ainakaan työterveys- ja hoivahuoltoon erikoistuneet yritysmammutit, eivätkä myöskään lääkefirmat. Yritystenhän tarkoitus on toimia omistajilleen voittoa tuottaen, mihin kuuluu tässä tapauksessa kaiken mahdollisen terveydenhoitoon liittyvän palvelukirjon markkinointi.
Pasternack kertoo, että hänen vastaanotolleen tuli nainen, joka halusi tarkistaa kaiken olevan hyvin. Potilaan kolesteroli oli hiukan koholla ja hemoglobiini alarajoilla, mutta mitään sairauksia ei ollut. Jotakin oli kuitenkin perusteellisesti pielessä: sen ansiosta terve ihminen istui lääkärin vastaanotolla:
”Muistan hyvin sen hetken, kun tajusin, että täysin terve ihminen tunsi itsensä sairaaksi ja että minä olin osaltani luonut hänelle tämän käsityksen.”
Pasternack ei hyväksy myöskään ns. varsin luonnollisten ilmiöiden kirjaamista sairauksiksi, joiden hoitoa tietysti on tarjolla korkeisiin hintoihin. Yksi tuollainen – varsinkin tänä päivänä turha huoli – on miesten kaljuuntuminen. Kaljuus kun ei ole varsinainen terveyshaittaa mukanaan tuova vitsaus, vaan aika yleinen miesten elämänkaarta sivuava ominaisuus. Toki kaljuus voi aiheuttaa mielipahaa, mutta nyt trendi suorastaan suosii kaljua karjua.
Kaljuuntuminen luokitellaan erilaisilla internetin terveyssivustoilla sairauksien joukkoon – ken sitten haluaa uskoa netin tarjoamiin terveystotuuksiin. Kaljuuntumisen diagnoosikoodi on ICD-10. Lausahtaapa Wikipediakin ilmiöstä: ”miestyypin kaljuuntuminen on yleisen hiustenlähtösairauksien muoto”.
Tähän on tarjolla on miessukuhormoneja vähentäviä lääkeaineita, joita täytyy käyttää jatkuvasti, jos haluaa kaljuuntumisen hidastuvan. Kukahan senkin takaa? Mieshormonien alentamisella voi taas olla muita ikäviä sivuvaikutuksia.
Terveistä etsitään seuloen sairauksia
Seulonnasta, eli terveiden ihmisten joukosta etsittäviä sairauksia, on ollut viime vuosina kova keskustelun kohteena. Massaetsinnät ovat kalliita, osalle pienistä havainnoista voi syntyä yletön sairauden pelko, joka turhia kalliita leikkauksia tai lääkehoitoja. Uusi teknologia tekee mahdolliseksi löytää heinäsuovasta mitä tahansa.
Kun lääkärikään ei voi olla ruumiin jostakin epätäydellisyydestä varma, potilas pistetään liukuhihnalle. Suurin osa löydöksistä on Pasternackin mielestä vaarattomia. Käypä hän lääketeollisuuden kultakaivostuotteitakin vastaan:
”Yksi ylidiagnostiikan ulottuvuus on myös lievästi kohonneiden riskitekijöiden hoitaminen. Kun verenpaineen tavoitearvoja madalletaan, yhä useampi saa lääkityksen ja samalla altistuu lääkityksen haitoille”.
”Henkilöstö on suurin voimavaramme”
Yritysjohtajat ylistävät juhlapuheissaan henkilöstöään, vaikka yt-neuvottelut voivatkin samalla olla oiva pörssikurssin nostokeino. Vielä arvokkaampia ovat yritysjohtajat, joille terveysalan yritykset ovat jo vuosikymmenien ajan tarjonneen terveyshemmottelua: testejä, kokeita, lääkitys- ja muita hoito-ohjeita. Joskus homma voi kuitenkin karata lapasesta:
”Kansainvälisen yrityksen johtajien terveystarkastukseen kuului spiraali-tietokone-tomografialla tehtävä seulontatutkimus. Erään johtajan keuhkoista löytyi pari pientä tiivistymää, jotka poistettiin leikkauksessa. Leikkauksen jälkeen johtaja sairastui haimatulehdukseen ja pääsi kotiin kuntoutumaan vasta puolentoista kuukauden hoidon jälkeen. Kuukautta myöhemmin hän joutui uudelleen sairaalahoitoon ja leikkaukseen, sillä haiman seudulle oli kehittynyt kysta haimatulehduksen jälkiseurauksena. Sairaalahoito venyi taas kuukauden mittaiseksi. Sillä välillä keuhkoista poistetut muutokset oli analysoitu. Johtajalla ei ollut syöpää. Hän oli ollut vain terveystarkastuksessa.”
Pasternackin kirja on samaan aikaan lievään kapinaan ja epätoivoon herättävä. Jos vaikkapa joka toinen euro olisikin terveyden huollossamme turha, kumpi euro tulisi valita?
Iris Pasternack: Tautitehdas. Miten ylidiagnostiikka tekee meistä sairaita? Atena 2015.
Kirjoittanut: MARKKU JOKIPII.
