Verkkouutiset

Journalistien Yleisradion johtajainho lähestyy jo epäeettistä manipulointia

Ylegate-uutuuskirja todistaa julmin sanakääntein saman, minkä selvitysmies professori Olli Mäenpääkin totesi asiallisessa Yle-selvitysraportissaan: virheitä on tehty.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Jussi Erosen, Jarno Liskin ja Salla Vuorikosken kirjan Ylegate julkistaminen Akateemisessa Kirjakaupassa keräsi paikalle yhdessä hymisevän toimittajajoukon. Todistetuksi oli jo aiemmin tullut se, että Yleisradion uutistoimituksen johto oli ottanut liiaksi huomioon pääministeri Juha Sipilän (kesk.) painostuksen. Siinä kyse oli Terrafame-uutisesta viime vuoden lopulla.

Tilaisuus sai torikokouksen luonteen, jossa poissa olevia ivattiin ja joille vaadittiin potkuja. Näin siis juuri sen ammattikunnan edustajat, jotka vannovat avoimen, luotettavan ja riippumattoman journalismin nimiin. Kyseessä on nopeasti koottu syytekirjelmä, jossa puolustuksella ei ole minkäänlaista puheenvuoroa.

Vaikka tekijät määrittelivät kyseen olevan tietokirjasta, luonnehtisin kokonaisuutta mielenkiintoista luettavaa sisältäväksi katkeraksi pamfletiksi. Pamfletin ei tarvitse noudattaa journalistien itselleen kirjoittamia ohjeita. Näitä toimittajia en hyväksyisi omiksi rippi-isikseni.

Ylegate kuvailee kuitenkin paljon pitemmältä ajalta elämää ja yhteenottoja Yleisradion sisällä kuin vain viime vuodesta lähtien. Siinä käydään lävitse työn vaikeuksia, onnistumia ja täysiä floppeja. Ja kuten tavallista on, virheet painetaan kevyesti villaisella tai epäonnistumisille etsitään syntipukki. Ongelman nimi kuuluu: miksen saa julistaa juuri siten, kun itse haluan?

Osittain Ylen sisäisestä sairaustilasta tulee mieleen rikostoimittaja Harri Nykäsen paljastuskirja Likainen Harri, joka on kuvaus elämästä Aatos Erkon ja tämän päätoimittajien puristuksessa. Hänkin joutui taistelemaan todella merkittäviksi skuupeiksi osoittautuvien uutisten julkistamisesta.

Ylen ongelma on kuitenkin Erkkojen konserniin verrattuna monimutkaisempi. Siellä missä yksi ääni ratkaisi, siinä Yleisradio pyristelee yhteiskunnan ja kansalaisten palvelijan epäkaupallisessa roolissa.

Monipuolinen ja –polvinen luottamuspula?

Tekijät kuvailevat, miten Yleisradion toimituksellinen johto pyrkii sormeilemaan ja vaikuttamaan juttujen sisältöön. Toisaalta kirja sisältää lukuisia todistuksia siitä levottomuudesta (ehkä aiheellisesta), missä esimiesasemassa olevat elävät, kun eivät tiedä, mitä heidän alaisuudessaan journalistit oikein puuhailevat.

Tämän päivän sananvapautta toteuttava mediateollisuus on melkoisen haasteen edessä. Yrityselämän piirissä asetelma on helppo. Johtajasopimuksilla rekrytoidut voivat suorastaan unelmoida muutaman vuoden mittaisista kultaisista kädenpuristuksista, kun taas rivi-ihmisten kohdalla riita-asetelmat voivat koitua yksilötason tragedioiksi. Pomot määräävät.

Yhteistä journalistien ja pomojen elämälle kaikissa toimituksissa on se, että esimiehet lukevat seuraavan aamun lehdestä tai näytöltä, mitä alainen on sattunut olemaan mieltä mistäkin tahansa aiheesta. Näinhän käy ilmi jatkuvasti, kun luet pääkirjoituksia, vertaat niiden sisältöä kuuluisuuteen pyrkivän toimittajakolumnistin ainekirjoitukseen tai räväkästi laadittuun uutisointiin. Sananvapaus ei sisällä linjaa, se on mielipuolen vapautta.

Siinä, missä media pyrkii karsimaan vihaviestintää, sen ei tulisi samalla ylen määrin sallia ihmisten ja yhteisöjen pilkkaamista, solvaamista, mistä Ylessä näyttää tulleen urheilumuoto. Kyllä niitä päälliköitä tarvitaan tulevaisuudessakin rauhoittamaan ylikierroksilla käyvää ja narsismista kärsivää alaistaan.

Toimittajien ”eettinen” pomoille potkut –vaatimus?

Ylegate ja sen julkistamistilaisuus oli ilkeä esimerkki siitä, kun jokin ammattikunta on yhtä mieltä yhteisen vihollisen löydettyään.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) lautakasa-uutisoinnista tuli Yleisradiolle sellainen trauma, että se johti turhaankin ennakkosensuuriin. Toimittajat ovat sen verran herkkänahkaisia ja pitkävihaisia, ettei kokemuksesta olisi edes saanut mainita.

Tämä ja moni muukin yhteenotto johti siihen, että uutispäätoimittajat Atte Jääskeläinen ja Helsingin Sanomien päätoimittajan pestin jättänyt Riikka Venäläinen ovat toimitusjohtaja Lauri Kivisen kanssa nyt pääsyytetyt. Kivisellä ei luulisi olevan tekemistä journalististen sisältöratkaisujen suhteen, mutta päätoimittajien jakelemat varoitukset ovat väliin käsittämättömiä.

Kauniisti Eronen, Liski ja Vuorikoski puolustavat sananvapautta, uskottavuutta ja eettisyyttä, mutta tämä syytekirjelmä muotoutui solvaukseksi. Kirja ja sen esittelytilaisuus sai pikaoikeudenkäynnin luonteen. Kuin menneiden aikojen ammattiosaston kiihotuskokouksessa he menivät ansaan: Kiviselle potkut, Jääskeläiselle potkut, Yleisradion hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmssonille potkut, ehkä…

Muistaa täytyy, että näiden kaunojen takana on Yleisradion pitkä, monikymmenvuotinen historia sosialidemokraattien pääjohtajuudessa. Kun nykyinen toimitusjohtaja (2010-) Lauri Kivinen nimitettiin, valtapuolueet olivat luopuneet nimittämästä Mikael Jungneria jatkokaudelle. Helsingin Sanomat oli vaihdoksesta tuohduksissaan ja kertoi Ylessä aktiivien ryhtyvän reagoimaan. Tosin näin kävi vasta nyt.

Muistaa täytyy myös, että Yleisradiolle langettavan Julkisen Sanan Neuvoston kannanoton äänestys päätyi tasan 6-6, kun lopputuloksen ratkaisi puheenjohtaja (Vihreän Langan ex-päätoimittaja). Siis koko sopan suhteen puolet JSN:n jäsenistä oli lopputuloksen kanssa toista mieltä.

Jussi Eronen, Jarno Liski, Salla Vuorikoski: YLEGATE. Barrikadi 2017.

Kirjoittaja: MARKKU JOKIPII.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)