Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi äskettäin suurlähettiläspäivillä, että Eurooppa elää vaaran vuosiaan. Suomen historiassa sanapari liittyy sodanjälkeiseen aikaan ja Neuvostoliiton pelkoon.
Nykypäivän ja Verkkouutisten haastattelussa presidentti Niinistö rauhoittelee. Rinnastus Suomen historiaan ei ole se, mitä hän tarkoitti.
– Jos verrataan kymmenen vuoden takaisiin vaarattomiin vuosiin, niin nämä ovat vaaran vuosia, Sauli Niinistö sanoo.
Presidentti muistuttaa, että kymmenen vuotta sitten käytiin kumppanuusneuvotteluja Venäjän ja EU-jäsenyysneuvotteluja Turkin kanssa, Pohjois-Afrikka kehittyi ja Euroopan talous oli nousussa.
Nyt lännen ja Venäjän suhteet ovat jäätyneet, Euroopan talous on heikko, euroalue natisee ja Turkissa on turhautumista päättymättömiin jäsenyysneuvotteluihin.
Listaa turvallisuutta keikuttavista seikoista voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään – Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan katastrofit sekä Ukrainan kriisi tietysti listan kärjessä.
Samalla kun vastakkainasettelu on kärjistynyt ja sotaharjoituksia lisätty, myös kansalaiskeskustelu on siirtynyt perinteisiin uhkiin. Venäjän on arvioitu hamuavan takaisin aikaa, jolloin sillä oli oma etupiirinsä. Sana etupiiri kalskahtaa suomalaisten suussa yhtä vakavalta kuin vaaran vuodet.
– Etupiirijako oli kylmän sodan menetelmä ja Venäjällä on aika lailla herkkyyksiä Neuvostoliiton aikaiseen vaikutuspiiriin – siltä osin kuin maat eivät ole siirtyneet EU:n jäseniksi. Tämä selittää myös Ukrainan kriisiä. Etupiirillä tarkoitettiin aikanaan enemmän kuin nyt, mutta kyllä venäläisillä on omat intressinsä.
Mitä tämä uusi tilanne tarkoittaa Suomen kannalta?
– Ei Suomen tilanne eikä Suomi hyppelehdi, Niinistö sanoo.
Kolmikantaisesti
Presidentti Niinistö on kaudellaan korostanut ja edistänyt puolustuspoliittista yhteistyötä. Askeleita on otettu paitsi Nato-yhteistyössä, myös Ruotsin kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Huomionarvoista on ollut Ruotsin aktiivisuus. Viimeksi Ruotsin sosiaalidemokraattinen puolustusministeri Peter Hultqvist alleviivasi Ruotsin suhteita USA:han. Oppositiossa oleva porvarileiri puolestaan tähyää Natoon.
Sauli Niinistön mukaan suhteita suurvaltoihin voi pitää yllä myös yhdessä Ruotsin kanssa.
– Myös me käymme kahdenvälistä vuoropuhelua Yhdysvaltain kanssa, ja on mahdollista, että teemme sitä enenevässä määrin Ruotsin kanssa. Vastaavasti Venäjä-yhteyttä voitaisiin harjoittaa samalla tavalla kolmikantaisesti.
Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on presidentin mukaan selvästi Suomen edun mukaista.
– Jo se, että kykenee tekemään naapurin kanssa yhteistyötä, on etumme. Mihin se hyöty lopulta ulottuu, on varmaan tämän yhteistyön kehityksen asioita. Mutta yhdessä Suomi ja Ruotsi muodostaisivat kyllä aika suuren kriittisen massan myös turvallisuuden puolella.
Tehokas turvapaikkakäsittely
Vanhojen huolien lisäksi Eurooppa on saanut käsiinsä valtavan kansanvaelluksen. Sotaa käyvistä maista, erityisesti Syyriasta, virtaa pakolaisia Suomeen asti.
Presidentin huomio kiinnittyy kahteen kokonaisuuteen: akuutin pakolaisongelman sivistyneeseen hoitamiseen ja toisaalta ongelmaan johtaneiden syiden arviointiin sekä ratkaisun löytämiseen.
Presidentti on huolestunut Eurooppaa ravistelevasta keskustelusta.
– On nähty ja kuultu jo kaikenlaista ja kyse on kuitenkin pakolaisista ja primääristi Syyrian pakolaisista, jotka todella ovat olleet pahoissa olosuhteissa. Kyllä Suomen on oltava tässä mukana, Niinistö toteaa.
Presidentti vetoaa, että tunnekuohunta olisi vähäisempää. Hän luottaa suomalaisten kykyyn suhteuttaa asioita.
– Hyvin kärjekkäitä näkemyksiä on kuultu. Tässä pitäisi nyt vaan ymmärtää, että pakolaisongelma on inhimillisen hädän kysymys ja jättää ennakkoluulot hieman vähemmälle. Kyllä minä luulen, että jos suomalaiset tapaavat ja kohtaavat erityisesti Syyriasta tulevaa väkeä, niin ymmärtävät, että ihmiset ovat viimeisillä viivoillaan tänne päästessään.
Presidentti uskoo, että kustannustaakkaa voidaan keventää tehokkaalla turvapaikkakäsittelyllä. Toisaalta hän muistuttaa, että heikentyneenäkin Euroopan talous on paljon vahvempi kuin sotaa käyvien maiden.
Vierastusta
Pääministeri Juha Sipilä yritti kahteen kertaan saada aikaan yhteiskuntasopimusta siinä onnistumatta. Presidentti Sauli Niinistön mukaan yhteiskuntasopimustakin voi vielä yrittää. Presidentti toistaa valmiutensa tulla tueksi.
– Vierastan tuota nimikettä (yhteiskuntasopimus). Vierastan sen takia, että se on kulunut ja tappioiden kuluttama sanonta. Mutta totta kai pitää edelleen yrittää kaikin mahdollisin tavoin saattaa Suomen kilpailukyky kohdalleen, Niinistö toteaa.
– Olen käytettävissä missä mahdollisesti tarvitaankin. En tarjoudu erikseen talouspolitiikkaan, mutta kun olen luvannut, niin olen tietysti kaikissa harjoituksissa mukana, joilla yritetään Suomea saada tukevammin jaloilleen.
Suomen talouden perusongelman Niinistö näkee siinä, että yhä edelleen otaksutaan, että 2000-luvun alun kasvu on normaalitila. Kun kasvu tyssäsi 2007 alkaneeseen finanssikriisiin ja Suomen omiin ongelmiin, tuudittauduttiin siihen, että vaimea kasvu tai peräti nollakasvu on epänormaali tila. Tämä ”epänormaali” tila on kuitenkin jatkunut jo seitsemän vuotta.
– Tämä meitä vaivaa pahiten. Se näkyy julkisessa taloudessa, jonka menot viritettiin huippuvuosien tasolle. Nyt on sitten velkaannuttu, koska on uskottu, että tämä kaikki on vain väliaikaista.
Taakan tasainen jako
Niinistö puolustaa hallituksen ajamaa kilpailukykyloikkaa, sisäistä devalvaatiota. Hän muistuttaa, että siinä taakka jakautuu paljon tasaisemmin kuin markan aikana tehdyissä ulkoisissa devalvaatioissa.
– Devalvaatiossa osa on maksaja huomaamattaan, jotkut taas hyvin raskaalla tavalla. Sisäisessä devalvaatiossa taakka jakautuu tasaisemmin, koska nimenomaan valuuttavaikutukset puuttuvat.
Presidentti kehottaa talousongelmaista Eurooppaa ylipäänsä katsomaan peiliin, eikä vain syyttämään euroa ongelmistaan. Niinistö myös näki 1990-luvulla eturivistä, millaista tuhoa devalvaatio sai aikaan perheissä ja yrityksissä. Muistutus on ajankohtainen, sillä haikailu markan perään on vaikeuksien myötä hivenen voimistunut.
– Jos olisimme markkamaailmassa, niin samanlainen luottoekspansio olisi tapahtunut Suomessa kuin nyt euroaikana. Luotot olisivat olleet pääasiassa euroluottoja. Kun sitten korot olisivat devalvaatiospekulaatioiden takia nousseet, niin meillä moni asunnonomistaja olisi samanlaisessa liisterissä kuin 1990-luvun vaihteessa valuuttaluottoja ottanut.
