Pohjois-Lapissa on WWF Suomen mukaan tehty tänä vuonna noin kymmenen naalihavaintoa, ja asiantuntijat toivovat lajin pesivän lähivuosina jälleen Suomessa.
Naalin eli napaketun tiedetään pesineen edellisen kerran Suomessa vuonna 1996. Viime aikoina naalikannat ovat WWF:n mukaan kuitenkin elpyneet monilla Ruotsin ja Norjan tunturialueilla, ja yksilöitä voi vaeltaa ravinnon perässä Suomeen.
– Pitkästä aikaa näyttää siltä, että naali voisi pesiä Suomessa. Siksi on tärkeää, että mahdolliset pesäpaikat inventoidaan vuosittain. Jos pesintä havaitaan, naalia voidaan auttaa lisäruokinnalla ja tunturialueille levittäytyneen ketun poistopyynnillä, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.
Naalia tavataan pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla seuduilla. WWF:n mukaan lämpenevä ilmasto kuitenkin uhkaa naalia kaikilla sen esiintymisalueilla, ja Pohjoismaista laji on ollut vaarassa kadota.
Pohjoiseen levittäytynyt kettu on valloittanut naalin pesimäalueita, ja naalin pääravinnon eli myyrien ja sopulien huippuvuodet ovat olleet harvinaisia. Syklit ovat kuitenkin viime vuosina palautuneet, ja seuraavaa huippua odotetaan muutaman vuoden kuluttua.
Naali suosii pesinnässään esi-isiensä kaivamia vanhoja luolastoja, jotka säilyvät asumattominakin vuosikymmeniä maastossa tunnistettavina. Metsähallitus ja WWF kouluttavat nyt vapaaehtoisia koluamaan mahdollisia pesäpaikkoja.
– Vanhoja pesiä on löydetty Suomesta satoja, emmekä ehdi tarkistaa kaikkia vuosittain. Vapaaehtoiset voivat olla meille suureksi avuksi pesien tarkistamisessa, kertoo Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila.
Metsähallituksen ja WWF:n järjestämään kaksipäiväiseen koulutukseen osallistuu tänä vuonna kahdeksan vapaaehtoista. Koulutus kuuluu Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteiseen Felles Fjellrev Nord -hankkeeseen, joka alkoi tänä vuonna.