Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman kirjoittaa Verkkouutisten blogissa syistä, joiden vuoksi tasavallan presidentti Sauli Niinistö hänen mielestään ansaitsee jatkokauden.
Wille Rydmanin mielestä harva olisi onnistunut Sauli Niinistöä paremmin toimintaympäristössä, jossa ulkopoliittinen liikkumatilamme ei ole ollut kovin laaja. Rydman ottaa esiin kaksi kuvaavaa esimerkkiä Niinistön tyylistä.
– Vieraillessaan vuosi sitten Kultarannassa Venäjän presidentti Vladimir Putin luonnehti Suomen tottelevan kuuliaisesti EU:ta Venäjään kohdistuneissa pakotteissa. Niinistö totesi heti perään, että Suomi on kyllä ihan itse ollut mukana niistä päättämässä, WIlle Rydman kuvailee.
– Tänä kesänä Punkaharjulla järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Putin puolestaan linjasi, että Yhdysvaltain uudet pakotteet Venäjää kohtaan ovat osoitus yrityksestä laajentaa amerikkalaista lainsäädäntöä globaaliksi. Niinistö kommentoi saman tien, että tätä analyysia hän ei jaa, ja totesi kyseessä olevan Yhdysvaltain reaktion epäilyihin Venäjän sekaantumisesta viimesyksyisiin presidentinvaaleihin.
– Molemmat tapaukset ovat hyviä esimerkkejä Niinistön johtajuudesta. Hänen keskusteluyhteytensä Venäjän johtoon on ilmeisen toimiva ja konstailematon, mutta hän torjuu visusti kaikki yritykset lyödä kiilaa Suomen ja läntisten kumppaneidemme välille. Niinistö ymmärtää, että Suomen kannattaa vaalia kahdenvälistä suhdettaan Venäjään, mutta että ilman tukevaa läntistä selkänojaa Suomi ajautuu siinä suhteessa auttamatta altavastaajaksi.
Wille Rydmanin mielestä ulkopolitiikassamme on syytä muistaa, ettei pidä kuvitella tai selitellä suurvallan toimintaa jalommaksi kuin mitä se on. Toisaalta hänen mukaansa on tärkeää, ettei Suomi ehdoin tahdoin hankkiudu aggressiivisesti käyttäytyvän suurvallan erityiseksi silmätikuksi.
Tammikuussa käydään kansanedustajan mukaan ”ihan oikeat presidentinvaalit”.
– On olemassa joitain merkkejä siitä, että Niinistön ylivoima houkuttaa tiettyjä toimijoita käyttämään vaalia itse presidenttikysymykseen liittymättömänä poliittisen profiloitumisen paikkana. Se on ymmärrettävää, mutta ei kovin järkevää. Toivottavasti sekä media että äänestäjät käsittävät, että valitsemassa ollaan nimenomaisesti ulkopolitiikkamme johtajaa. Se ei ole leikin asia, etenkään nykyisessä maailmantilanteessa, Rydman kirjoittaa.