Jos lapsensa kännykässä sattumalta näkee huolestuttavalta vaikuttavan viestin, saako sen lukea?
Nettipoliisi ja ylikonstaapeli Marko ”Fobba” Forss kirjoittaa Vauva-lehden kolumnissaan, että joskus se suorastaan pitää lukea.
”Kuvittele tämä tilanne: Käyt esiteini-ikäisen lapsesi huoneessa ja huomaat, että pöydällä lojuvaan puhelimeen tulee Whatsapp-viesti, jossa näkyy lähettäjänä sinulle tuntematon nimi sekä pätkä hänen lähettämää viestiä. Viestissä puhutaan jotain sukupuolielimistä ja tapaamisesta”, Marko Forss kirjoittaa.
”Lapsesi nappaa puhelimen hätäisesti pois pöydältä, ja sinä kysyt viestin lähettäjästä. Tivaat asiaa muutaman kerran, mutta lapsi suuttuu ja tiuskaisee: ’Anna mun olla rauhassa!'”.
Kyse voi hänen mukaansa olla hyvästä ja tavanomaisesta samanikäiseen nuoreen ihastumisesta. Mutta jos huoli heräsi jostain muusta, mitä vanhempi voi tehdä?
Hyvässä tilanteessa lapsi kertoo viestin lähettäjästä ja jopa näyttää viestin. Mutta käytännössä elämä esiteinin tai teinin kanssa ei ole välttämättä näin ruusuista.
Vanhemman rooli
Laissa taatu viestinnän luottamuksellisuus koskee lastakin. Viestejä eivät saa luvatta lukea opettajat, kaverit eikä kukaan muukaan.
”Vanhemman rooli on kuitenkin erilainen. Hän on lapsenhuoltolain mukaan vastuussa lapsen tasapainoisesta kehityksestä, valvonnasta, huolenpidosta ja turvallisuudesta. Käytännössä tämä tarkoittaa rajoja ja rakkautta, ja rajat eivät aina miellytä lasta”, Forss toteaa.
Missään laissa ei hänen mukaansa ole kohtaa, joka kertoisi tilanteet, joissa vanhemmalla on oikeus lukea lapsen yksityisviestit.
”Mutta lakikirjoista ei löydy sitäkään, saako vanhempi takavarikoida tai laittaa jäähylle lapsen iPadin tai määrätä hänet kotiarestiin koulussa hölmöilystä. Nämä kuuluvat keinoihin, jotka jokainen vanhempi määrittää itse, enemmän tai vähemmän oikealla tavalla”.
Tietoyhteiskuntakaaressa todetaan, että kun lapsi täyttää 15 vuotta, ei hänen puhelimeensa saa enää asentaa seurantaohjelmaa ilman hänen lupaansa. Se luo yhden ikärajan lapsen yksityisyydelle.
Marko Forss kertoo esimerkkinä myös tuoreesta Oulun käräjäoikeuden ratkaisusta. Isä oli julkaissut videon lastensa huostaanottotilanteesta nettiin. Käräjäoikeuden mukaan teko ei ollut huoltajana laiton, mutta jos videon olisi julkaissut sivullinen, olisi yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen täyttynyt.
Ei säännöllisesti
Nettipoliisin mielestä vanhemmalla on lapsenhuoltolain perusteella jopa velvollisuus selvittää asiat. Jos herää epäilys liian aikuisesta seurasta, viestit on luettava, jotta asia saadaan selvitettyä ja lapsen turvallisuus taattua.
”Tämä ei tarkoita sitä, että lapsen viestejä voi lukea säännöllisesti. Lukemisen tulee perustua konkreettiseen huoleen ja siihen, että lapselle on oikeasti ensin annettu mahdollisuus kertoa asiasta”, hän huomauttaa.
”Lapselle pitää antaa ensin mahdollisuus kertoa. Lähtökohtana tulee olla lapsen etu ja se, millaisesta asiasta on kyse suhteessa lapsen ikään ja kehitystasoon”.
Lisäksi Forss huomauttaa, että oma toiminta on hyvä perustella lapselle järkevästi, ei falsetissa kiljuen.
”Pakolla katsominen voi tehdä jonkinlaisen raon vanhemman ja lapsen suhteeseen, mutta välillä epämieluisa vaihtoehto on oikea. Aivan kuten rajojen asettamisessa ja niiden perustelemisessa muutoinkin”, nettipoliisi opastaa.
