Valtiotieteiden tohtori Pekka Visuri on profiloitunut toppuuttelijana viime aikojen keskusteluissa liittyen Ahvenanmaan demilitarisoinnin kyseenalaistamiseen. Hän on muun muassa korostanut Ylen haastatteluissa, ettei Itämeren vakautta tulisi horjuttaa tämänkaltaisilla asioilla.
Vielä 1990-luvulla Visuri kannusti reippaasti keskusteluun Ahvenanmaan asemasta. ”Maailmassa on vieläkin asioita, joiden ikuisuuden epäilemisestä syntyy heti kohu. Ahvenanmaan demilitarisointi on yksi niistä – aivan kuin yya-sopimus vielä pari vuotta sitten”, katsoi Visuri Suomenmaassa julkaistussa kirjoituksessaan toukokuussa 1993.
Visuri käy kirjoituksessaan laajalti läpi maakunnan demilitarisointiin liittyvää historiaa ja päätyy johtopäätökseen: ”Ei siis ole kovin pitävää pohjaa väitteille, että demilitarisointi olisi pysyvästi ja tarkoin määrätty kansainvälisillä sopimuksilla ja että se sinänsä olisi suojannut saarten koskemattomuutta.”
Visuri kirjoittaa edelleen, että ”Historiantutkijoiden tiedossa on lukuisia suunnitelmia siitä, kuinka valtiot eri aikoina ovat varautuneet hyökkäämään Ahvenanmaalle. En väitä, että nyt sinne kohdistuisi jokin suuri uhka, mutta väitän sellaisen tulevaisuudessa olevan hyvinkin mahdollisen. Siksi kai juuri rauhallisena aikana näistä asioista pitäisi voida keskustella”.
Visuri: Ajat olivat erilaiset
Puhelimitse tavoitettu Visuri perustelee taannoisen kirjoituksen ja hänen nykynäkemystensä synnyttämää ristiriitaa erilaisilla ajoilla.
– Silloin 90-luvulla monet asiat olivat liikkeessä: valtioiden rajoja siirreltiin, Saksat yhdistyivät, Baltian maat itsenäistyivät ja monet pohtivat ihan vakavaan sävyyn, onko myös Kaliningradin alue palautettavissa Saksalle, Visuri huomauttaa.
Entä Ahvenanmaahan tulevaisuudessa kohdistuva uhka, johon Visuri kirjoituksessaan viittaa? Kaliningradiin on jo siirretty Iskander-ohjuksia ja Venäjä on tuomassa paraikaa Itämerelle uusia sota-aluksia. Visurin mielestä Itämeren tilanne on kuitenkin edelleen vakaa ja aseistuksen osalta aivan toinen verrattuna kylmän sodan aikoihin.
Visuri näkisi Ahvenanmaa-keskustelun relevantiksi vasta siinä vaiheessa, ”jos tänne tulisivat yhtä voimakkaat asevoimat kuin kylmän sodan aikana”.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak taas huomauttaa, ettei ”kenelläkään ole kylmän sodan ajan kokoisia asevoimia eikä niitä luultavasti tule”. Kaksi muuta mittaria ovat kuitenkin tärkeämpiä:
– Ei puhuta absoluuttisista määristä, vaan suhteellisesta tasosta. Venäjän viime vuosikymmenen ajan muutokset asevoimiinsa ja vastaavasti Ruotsin heikennykset ovat aiheuttaneet sen, että epätasapaino Itämerellä on kasvanut. Lisäksi teknologisen kehityksen myötä ei tarvita enää yhtä suuria joukkoja, koska pienemmät joukot kykenevät sekä hyökkäämään että puolustamaan isompia alueita tehokkaammin.
Salonius-Pasternakin mielestä Itämerten tilanne ei ole nykyisellään myöskään ”missään nimessä stabiili”.
