Verkkouutiset kysyi näkemyksiä hankkeesta sen rakennuttajan PVO-Vesivoiman toimitusjohtajalta Pertti Pietiseltä sekä hankkeen ehkä tunnetuimmalta vastustajalta, vihreiden puheenjohtajalta Ville Niinistöltä.
Minkälaisia vaikutuksia hankkeella olisi luonnon kannalta?
Ville Niinistö: Kollajan tekoallas on kaikkiaan hyvin vanhakantaista rakentamista. Nykyaikana länsimaissa ei enää käytännössä tehdä tekoaltaita ja Yhdysvalloissa jopa puretaan pienempiä patoja. Tässä hankkeessa on monia hyvin vakavia riskejä luonnolle, ihmisille ja Suomen kansainväliselle maineelle.
PVO-Vesivoiman tekemät muutokset suunnitelmaan ovat marginaalisia ja minusta PVO:n uuskieli on törkeää propagandaa. En ole löytänyt yhtään biologia tai ympäristöasiantuntijaa, joka olisi sitä mieltä, että hanke olisi tehtävissä niin, että se ei aiheuttaisi kalojen kutupaikoille tuhoja eikä aiheuttaisi uhanalaisten lajien pesimäpaikkojen tuhoutumista. Siinä ohjataan 80 prosenttia veden virtaamasta väärään suuntaan puolet vuodesta pois joesta.
Pertti Pietinen: Tämä on täysin eri hanke kuin 1980-luvulla ollut Kollaja -hanke. Luontoarvot ovat hyvin vahvasti ohjanneet meidän suunnittelua tässä hankkeessa. 1980-luvun suunnitelmaan verrattuna läheskään kaikkea vesimäärää, mikä voitaisiin hyödyntää, ei hyödynnetä voimalaitoksessa.
Luonnonuomassa virtaisi kesäaikaan 80 prosenttia siitä vesimäärästä, mikä siellä virtaa tänä päivänäkin. Se tarkoittaa, että kosket säilyvät koskina ja koskiluonto pysyy lähes sellaisena kuin se on tänä päivänä luonnonuoman alueella. Natura-alueella olevat luontotyypit kokevat luonnon vaihtelun niin kuin normaalistikin eli siellä tulee tulva silloin, kun tulvan pitää tulla. Minusta tästä on selvä näyttö, kun ELY-keskus antoi myönteisen lausunnon vuoden 2014 alussa tästä hankkeesta.
Mitä hanke tarkoittaa kaloille ja kalastukselle?
VN: Minusta on aika härskiä, että PVO aikoo ensiksi tuhota kalojen kutupaikat ja sitten sanotaan, että tehdään niille kuitenkin kalaportaat. Kosket ja niiden luonnontilainen ympäristö ovat myös kalastuspaikkoja, mihin ihmiset tulevat kalastamaan. Puhdas erämaaluonto on syy, miksi kalastajat niihin paikkoihin menevät.
Kalateitä pitäisi edellyttää 5-10 vuoden siirtymäajalla kaikkiin voimaloihin. Se on mahdollisuus luoda kalastusmatkailusta tuloja, mutta se ei onnistu tuhoamalla viimeisiä vapaana virtaavia koskia. Tiedän, että insinöörit laskevat yhtä sun toista, mutta puhupa biologien tai ympäristöasiantuntijoiden kanssa. Kysymys ei ole vain parista Natura-alueesta, vaan kokonaisesta luonnonkulttuurin tuhoamisesta.
PP: Kun otetaan huomioon, kuinka paljon vesimäärä normaalistikin vuosien välillä vaihtelee, niin väitän, että henkilö, joka asuu joen varrella, ei tiedä, onko Kollajaa rakennettu vai ei. Se, että siellä virtaa kesäisin 80 prosenttia vesimäärästä, ei kuivata jokea eikä koskia eikä heikennä kalastusmahdollisuuksia. Talvivirtaamat ovat pienemmät kuin tänä päivänä. On selvitetty Luonnonvarakeskuksen matemaattisten mallien ja laskelmien avulla, mikä sen vaikutus on kalojen elinolosuhteisiin. Niiden mallinnusten mukaan kaloilla on riittävästi vettä ja virtausta myös talviaikaan.
Suhtaudumme myötämielisesti vaelluskalojen palauttamishankkeeseen ja haluamme olla siinä vahvasti mukana. Kalatiet ovat yksi keino, mutta ylisiirrot ja tuki-istutukset tarvitaan sen lisäksi. Olemme valmiita satsaamaan sekä suunnitteluun että toteuttamiseen. Olemme valmiit osallistumaan vaelluskalojen palauttamisen rahoittamiseen ja tarvittaviin toimenpiteisiin tiiviissä yhteistyössä muiden hankkeeseen liittyvien tahojen kanssa. Mielestämme Iijoki soveltuu erinomaisesti vaelluskalojen palauttamisen kärkihankkeeksi. Kollaja -hanke on luvattu toteuttaa niin, että hanke ei tule estämään vaelluskalojen palauttamista. Kollaja -hanke vaikuttaisi kalojen nousuun Livojoelle, mutta olemme sitoutuneet ottamaan sen hankkeen suunnittelussa huomioon ja ratkaisemaan.
Minkälaisia seurauksia hankkeen edellyttämillä lakimuutoksilla olisi?
VN: Hanke edellyttäisi koskiensuojelulain purkamista. Lisäksi hanke on käytännössä hyvin todennäköisesti ympäristö- ja vesioikeuden vastainen. Todennäköisesti koskiensuojelulaki pitäisi muuttaa kahdessa eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Alkaisi kymmenen vuoden koskisota ja lopputulos todennäköisesti olisi se, että vaikka poliitikot perustuslain säätämisjärjestyksessä tuhoaisivat meidän luonnonsuojelun suurimman saavutuksen eli koskensuojelulain, niin todennäköisesti Suomen ja EU:n ympäristö- ja vesioikeus kieltäisi kuitenkin intressivertailun ja uhanalaisten lajien suojelun takia tämän tekoaltaan rakentamisen, koska siitä aiheutuu luonnolle ja paikallisille ihmisille niin paljon merkittävää haittaa.
Minusta on suoraan sanottuna käsittämätöntä, että vastuulliset kansainväliset isot yritykset PVO:n taustalla ovat valmiita laittamaan koko maineensa kansainvälisten asiakkaiden silmissä peliin ajamalla koko Suomen lainsäädännön kumoamista tällaisella hankkeella. En usko, että Stora Enso ja UPM Kymmene ovat oikein ymmärtäneet, mihin he joutuvat, jos PVO tätä vie eteenpäin. Luulen, että jos tätä väkisin viedään eteenpäin, niin saksalaiset eivät enää osta näiden yhtiöiden tuotteita 5-10 vuoden päästä.
PP: Kun koskiensuojelulain päivitys tehdään niin huolellisesti, että siihen sisältyy tiukat kriteerit, mitä ja miten saa rakentaa, siihen ei pitäisi liittyä pelkoja, että menetettäisiin kontrolli kokonaan. Rakentaminen pitäisi olla mahdollista silloin, kun se voidaan tehdä luontoarvoja kunnioittaen, koskien ominaispiirteet ja kalojen elinolosuhteet säilyttäen. On muistettava, että lupaprosessi on oma kokonaisuutensa. Sillä varmistetaan, että hankkeet eivät vaaranna luontoarvoja.
Tarvitaanko vesivoimaa Suomessa lisää säätövoimaksi?
VN: Minun mielestäni pohjoismaiset sähkömarkkinat toimivat niin, että meillä on säätövoimaa aika hyvin.
Mitä monipuolisempi energiapaletti meillä on, mitä enemmän meillä on aurinkosähköä, tuulivoimaa, maalämpöä, geotermistä lämpöä, pientuotantoa, silloin tuotanto on kokonaisuudessaan eri puolella maata tasaisempaa. Kun on älykkäitä sähköverkkoja ja hyvät siirtoyhteydet, niin kysyntäjoustot ovat se suuri mahdollisuus, joka on Suomessa käyttämättä. Jos pystytään kysyntäjoustoja ottamaan hinnoittelussa käyttöön ja ohjaamaan ei-välttämätöntä kulutusta halvemman hintaisiin tunteihin, niin kysyntäjoustojen säätövoimavaikutus on 10–20-kertainen kuin mikään massiivinen tekoallashanke.
PP: Vesivoima on kiistatta hyvää säätövoimaa. Se on hyvin nopeaa. Sekunneissa voidaan säätää tuotantoa kulutuksen mukaan ylös- tai alaspäin. Vesivoima on hyvin toimintavarmaa. Suomen kannalta toinen ratkaisu on, että säätövoimaa tuodaan Ruotsista tai Norjasta, mutta sekin on vesivoimaa. Norjan säätövoiman varaan laskee moni muukin. Jos sitä ovat kaikki käyttämässä, siitä tulee niukkuustekijä.
Me tarvitsemme kaikkia keinoja: tarvitaan vesivoimaa, tarvitaan kulutusjoustoja ja varmasti tarvitaan tuontisähköäkin sillä tavalla, että se osallistuu säätöön ja varmasti lauhdetuotantoakin käytetään säätöön jatkossa.
