1990-luvun laman aikainen valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) piti maanantaina kansanedustaja Timo Heinosen (kok.) talviseminaarissa Vanajanlinnassa esitelmän. Esiintymisiään vähentävä Viinanen sanoi sitä viimeisekseen.
Syksyllä 70 vuotta täyttävän Viinasen otsikkona oli Opittiinko mitään. Aihe viittasi 1990-lukuun.
Iiro Viinanen otti kantaa myös ajankohtaisiin puheisiin velanhoidon jaksottamisesta seuraavalle hallitukselle.
– Verukkeiden keksiminen näyttää olevan ammattimiesten puuhaa. Jos joku ekonomisti esittää mieluisen luvun, sitä ruvetaan toistamaan, ettei tarvitse tehdä mitään, kun ne kerran ennustavat parempia aikoja, Iiro Viinanen ironisoi.
Hän vakavoitui kumoamaan tämän ajattelun.
– Ei meillä ole näkyvissä mitään parempia aikoja tällä hetkellä. On toinen perättäinen vuosi kun teollisuustuotanto on miinusmerkkinen ja merkit ovat varsin huonot.
Velanhoidon jaksottaminen on hänen mukaansa ”huonoin veruke mitä olen kuullut”.
– En olisi kuvitellut enää näin pitkälle mentävän. Emmehän me voi lähteä siitä, että on odotettu kohta 2-3 vuotta päätöksiä, ja kun päätöksen hetki vihdoin tulee, niin sanotaan että ei tätä enää voi tehdä kun se voi syventää lamaa. Eli ei voida jarruttaa yli varojen elämistä, siitähän on kyse, Iiro Viinanen sanoi hallituksen päätöksenteosta.
– Samassa tilanteessa oltiin vuonna 1990.
– Mikään ei sido enää seuraavaa hallitusta noudattamaan tämän hallituksen päätöksiä. He haluavat tehdä omia ratkaisujaan. Jälleen kuluu yksi vuosi lisää ennen kuin mitään ratkaisuja tehdään, ja taas on 7-8 miljardia lisää lainaa, Viinanen valitteli.
Viinasen mukaan ”on häpeäksi hallitukselle, jos se ei tätä pysty tekemään”. Toissavuonna se olisi hänen mukaansa toki ollut helpompaa.
”Kovapäistä porukkaa”
Esitelmässään Iiro Viinanen katsoi, että ammattiyhdistysliike ja poliitikot eivät ole oppineet juuri yhtään mitään. Hän aloitti ay-liikkeestä.
– Se on tavallisen kovapäistä porukkaa. Mitään moderneja muutoksia ei ole saatu – jos jotain pilkkua on viilattu, niin siinä se on. Sillä ei ole mitään käytännön merkitystä, Iiro Viinanen sanoi.
– Työlainsäädäntöä ei ole modernisoitu nimeksikään. Ei ole tapahtunut edistystä työpaikkakohtaisessa sopimisessa, ei joustoissa, ei työaikapankeissa. Puhumattakaan siitä, että työttömyysturvajärjestelmän saaminen enemmän aktivoivaksi ei ole edennyt yhtään mihinkään.
Viinanen ihmetteli, että valtion pitää maksaa 700 euroa kuukaudessa, jotta nuori saadaan töihin liittojen määrittelemällä minimipalkalla.
– Mikseivät työnantaja ja nuori voi keskenään sitä sopia? Miksi siinä tarvitaan valtion tukiaisia? Siinä vain suojataan sitä, ettei tule lommoa sopimusjärjestelmään.
Lakkoilu on Viinasen mukaan ollut hallitumpaa, mutta Finnairin, AKT:n ja Enson lakot kertovat hänelle, että ”mitä pienimmistäkin asioista voidaan pyörät pistää seis. Ei se ole omiaan tuomaan tänne investointeja”.
– He ovat aivan hiljaa kaikista ongelmista. Ne vaietaan kuoliaiksi. He vain haikailevat vanhakantaisia keskitettyjä, joissa valtio on aina osapuolena sadoilla miljoonilla. Kansantalouden etu ja palkkojen sovitus taloustilanteeseen ei kuulu heille, Viinanen totesi ay-liikkeestä.
– Ay-liike on ottanut valtaa poliitikoilta puuttumalla asioihin, jotka eivät heille kuulu pennin vertaa. Siinä pitäisi järjestyksen palauttaminen toteuttaa. Ei se helppoa ole, mutta tehtäväksi se tulee.
Rahan synty
Iiro Viinasen mielestä ammattiyhdistysliike näivettää tällä menolla itse itsensä, mutta ”hitaasti se etenee”.
Hänen mukaansa poliitikkojenkin mielenkiinto on rahanjaossa ”oli rahaa tai ei”. ”Siinä on tulossa pää vetävän käteen”.
Hän muistutti, että 100 miljardin yli menossa olevan velan korot ovat 2,2 miljardia. Entäs kun korot nousevat? ”Se voi helposti nousta tuplaksi. Se vastaa vuosittaisia puolustusvoimien määrärahoja”.
Viinasen ranskalaisissa viivoissa luki muun muassa ”liikaa julkishallinnon edustajia – eivät tajua rahan synnystä mitään”, ”vanhusväestön haaste vain puhuttaa – häpeä” ja ”kuntaliitokset liian hitaita eivätkä saneerausluontoisia”.
Viinasen mukaan harkinnanvaraisten valtionapujen hätäapuna jakamisen lopettaminen olisi hyvä keino asiassa. ”Kyllä sieltä tulee kuntaliitoksia”.
Yhteenvedossaan Iiro Viinanen sanoi peruskysymykseksi sitä, että ”kuluttaa kyllä osaamme, mutta mitä Suomessa tuotetaan tulevaisuudessa”.
Hänen mukaansa politiikassa visio puuttuu muilta paitsi pääministeriltä, silmänlumeena toimivat selonteot korvaavat päätökset, kovia päätöksiä ei uskalleta tehdä ja taloudesta on liian ruusuinen kuva.
Viinasen mukaan ”meidän on käytettävä myös ikäviä toimia – ei porkkanaa vaan keppiä” ja ”paluu arkeen on kova kokemus”.
– Ikävät asiat on vain uskallettava tehdä, muuten ongelmat sen kuin vain kumuloituvat.
Iiro Viinanen toivoi kyseessä olleen viimeisen puheensa.
– Olen näitä jo pitkään vähentänyt. Joitain esiintymisiä ehkä vielä tulee, ja tietysti vastaan jos joku kysyy, hän kuvaili.
