Ruotsinkielisen keskustapiirin toiminnanjohtaja Peter Albäck kirjoittaa Ilkka-lehden yleisönosastolla pyytäneensä JSN:oa arvioimaan Vasabladetin toimittajan ”ala-arvoisen vihakirjoituksen”.
Kirjoituksen aiheena oli muun muassa kansanedustajien James Hirvisaari (m11, ent. ps.), Reijo Tossavainen (ps.) ja Tom Packalén (ps.) toiminta ja aloitteet viime vuonna.
Albäck toivoo kuulevansa JSN:ltä ”missä kulkee raja vihajournalismille”. Hänen mukaansa useissa ruotsinkielisissä lehdissä ”vastustaja on mielikuvissa epäinhimillinen” ja ”epäinhimillisyys keskustan poliitikkoja ja perussuomalaisia kohtaan on sekin hyväksyttävää”.
JSN:ssa on jo päätetty, ettei kantelua oteta käsittelyyn. Päätöspöytäkirjan mukaan ”kolumnisti ei väittänyt, että perussuomalaiset ryhmänä olisivat natseja. …Edustaja (Packalén) olisi voinut halutessaan itse vastata kolumnistin kritiikkiin ja puolustaa aloitettaan. Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn Journalistin ohjeiden ihmisarvokohdan rikkomisena”.
Kantelusta keskustellaan muun muassa täällä. Tossavainen toteaa keskustelussa, että ”kirjoituksessa sanomiseni oli käännetty täysin päälaelleen. Harvinaisen törkeästi ja tarkoitushakuisesti”.
Kantelun kohteena oli tästä linkistä löytyvä Vasabladetin mielipidesivujen kirjoitus ”Ge oss ett år utan Hitlerhälsning ock nollförslag” eli Antakaa meille vuosi ilman Hitler-tervehdyksiä ja nollaehdotuksia.
Vasabladetin toimituspäällikkö Nina Dahlbäck kirjoitti, että ”medialogiikka hyödyttää onttoa perussuomalaista retoriikkaa”. Dahlbäckin mukaan 2013 oli ”hullu vuosi” perussuomalaisten kansanedustajien merkillisten ehdotuksen vuoksi, joita hän esittelee. Kokonaisuutena ne antoivat kirjoituksen mukaan pelottavaa todistusta kansakunnan tilasta.
Kirjoituksen mukaan kansanedustaja James Hirvisaari, jonka vieras teki Hitler-tervehdyksen eduskunnan lehterillä syksyllä, oli vuoden 2013 järjettömyyksien ykköstilalla.
Reijo Tossavaista kirjoittaja arvosteli Greenpeace-inspiroidusta kirjoituksesta vallata Hufvudstadsbladetin toimitus ja toisaalta suomenkielisten koululaisen kutsumisesta boikotoimaan ”pakkoruotsia”. Kirjoittaja totesi ensimmäisen ehdotuksen olleen Tossavaisen mukaan sarkasmia ja toisen olleen vakavaksi tarkoitettu. ”Suomalainen kansanedustaja neuvoi siis alaikäisiä lapsia, jotka lain mukaan ovat oppivelvollisia, tekemään rikoksen”.
Loppuosassa kirjoitusta arvosteltiin muun muassa perussuomalaisten Tom Packalénin esitystä pisteyttää asuntoalueita ja vedettiin asiaa yhteen. Suomennos kuuluu seuraavasti:
”Perussuomalaiset hyödyntävät mekanismeja, jotka ohjaavat nykyaikaista medialogiikkaa. He käyttävät niitä taitavasti. Kysymys ”mitä perussuomalaiset haluavat pelinavauksillaan” on väärä kysymys. He eivät halua mitään. Ja jos he haluavat jotain, se on kynnysten alentaminen siitä, mitä pidetään hyväksyttävänä poliittisessa keskustelussa. Ehkä seuraava packalénlainen visio on vähän lievempi esitykseltään ja – nollaehdotusta vasten peilattuna – myös helpommin sulatettavissa?
Taustapeilissämme perussuomalaisten avaukset leijuvat ylöspäin viattomalle siniselle taivaalle kuin ilmapallot – vain nopeasti puhjetakseen kasvavassa paineessa. Psst, siellä katosi yksi. Psst, siellä meni toinen savuna ilmaan.
Harmitonta? Ei.
Packalénin unelma segregoiduista asuntoalueista ei ole vain rasistinen ja tyhmä, siinä on myös natsistista makua. Jopa Hitlerin ghetoissa oli alueita, jotka oli omistettu ei-toivotuille asukkaille (juutalaisille). Todellinen tavoite ei ollut parantaa palveluja keskittämällä, tavoitteena oli eristää ei-toivotut muusta väestöstä ja siten luoda ”me” ja ”ne”. Se oli mekanismi, joka tasoitti tietä natsismin rikokselle.
Suomi tarvitsee lisää ilmapallojen sabotoijia, kokonaisen armeijan heitä. 2013 osoitti että meillä on joitain, mutta he ovat liian vähän. Missä on esimerkiksi se poliitikko joka vakavasti käy taistelemaan (klinch) perussuomalaisia vastaan? Medialogiikka varmasti toivottaisi ottelun tervetulleeksi.”
