Kokoomuksen kansanedustaja ja aiempi valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja Juhana Vartiainen kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä työttömyyden alentamisesta.
Vartiaisen mukaan työttömyyttä on mahdollista alentaa – vaikka se on vaikeaa, vaikka työttömyys on pikku hiljaa lisääntynyt ja vaikka työttömyys tuppaa taantumien jälkeen jäämään korkealle kuin aikaisemmin.
Hänen mukaansa alentamisen keinot ovat poliittisesti vaikeita ja ”siksi työttömyys on itse asiassa hiljaisesti hyväksytty”.
– Ristiriita poliittisesti korrektin ”taistelemme työttömyyttä vastaan” -retoriikan ja tämän hiljaisen hyväksynnän välillä myrkyttää politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua, Juhana Vartiainen kirjoittaa.
Nykyisestä 9-10 prosentin työttömyydestä ehkäpä 6-7 prosenttiyksikköä on hänen mukaansa rakenteellista eli se ei häviä ilman uudistuksia.
– Pohjimmiltaan kysymys on sen arvioimisesta, millainen työttömyyden taso on alimmillaan ylläpidettävissä ilman että kustannusten nousupaine yltyy liiaksi. Siksi tuponeuvottelujen palkkamaltti on ratkaisevassa asemassa, Vartiainen toteaa.
Rakenteellisen työttömyyden tasoon vaikuttaa myös jokaisen palkansaajan ja työttömän mikrotason käytös.
– Jos esimerkiksi työttömyysturva on kovin antelias ja pitkäkestoinen tai työttömien alueellinen liikkuvuus on vähäistä, kustannuspaineet kärjistyvät jo korkealla työttömyyden tasolla eli rakenteellinen työttömyys on korkea. Siksi nyt hallitusohjelman mukaan toteutettava 200 miljoonan säästö ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta tulee toteutuessaan laskeman rakenteellista työttömyyttä ja sitä kautta ajan mittaan vahvistamaan julkistaloutta paljon enemmänkin kuin 200 miljoonalla.
Juhana Vartiaisen mukaan samoista syistä työttömyysastetta ei voi pysyvästi alentaa eikä selittää hyvälläkään elinkeinopolitiikalla, automaatiolla, teknologisella kehityksellä tai halpamaiden kilpailulla.
– Työttömyys on viime kädessä työmarkkinoiden ilmiö… Vaikka markkinavoimat tai valtion toimet kuinka synnyttäisivät uusia työtilaisuuksia, työttömyyden aleneminen katkeaa kohoavin kustannuspaineisiin entisellä rakennetyöttömyyden tasolla, ellei sitten onnistuta muuttamaan nimenomaan työmarkkinoiden toimintaa, hän kirjoittaa.
– Työttömyyttä oikeasti alentavat toimet ovat siis väistämättä kovia työmarkkinareformeja, joita poliittisten päättäjien on vaikea markkinoida sisäsiistillä tavalla: on kiristettävä työn vastaanottovelvoitteita, lyhennettävä työttömyysturvan kestoa ja tavalla tai toisella jarrutettava ammattiliittojen palkkavaateita.