Euroopan investointipankin varapääjohtajan Jan Vapaavuoren (kok.) mielestä olisi tolloa olisi luovuttaa kysymys uusien kävelykatujen rakentamisesta Helsinkiin asiaan liian intohimoisesti suhtautuville, joista toinen osapuoli pitää toista ”polttomoottoriangstisena viherhipsteriliikkeenä” ja toinen toista ”degeneroituneena autoilevana junttikansana”.
– Kutakuinkin kaikki hiemankin maailmaa nähneet ymmärtävät elävien kävelykatujen hienouden. Kävelykadut ovat osa elinvoimaista eurooppalaista kaupunkikulttuuria, abc-läistyvä kansallinen lounasperinne ei ole, Vapaavuori kirjoittaa blogissaan.
Hänen mukaansa kaupunkikeskustat ovat parhaimmillaan sosiaalisen elämän keskuksia, tapaamis- ja kohtaamispaikkoja, elämän makuisia ihmisten olohuoneita. Kävelykadut ovat keskeinen palikka urbaanin viihtymiskokemuksen rakentamista.
– Taistelu mukaansa tempaavien kaupunkikeskustojen puolesta on tärkeää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkea tämän nimissä puuhattavaa pitäisi kannattaa. Kaikkea fiksuakin voidaan tehdä joko hyvin tai huonosti, Vapaavuori toteaa.
Laatu korvaa määrän kävelykaduissakin
Vapaavuoren mukaan parhaimpien eurooppalaisten kaupunkien vetovoima ei perustu laajojen kävelykatujen verkostoon, vaan joihinkin strategisesti sijoitettuihin, valloittaviin autottomiin kadunpätkiin.
– Joukkoliikenne edellyttää joukkoja. Suomi on niin harvaan asuttu maa, että tämä on aidosti vaikea rasti. Mutta niin edellyttävät kävelykadutkin kävelijöitä! Helsinki on aika pieni kylä. Meillä on pääkaupungissamme jo isot ja kolkot torit ja aukiot, jotka suurimman osan vuodesta typerryttävät tyhjyydellään. Eivät autiot kävelykadut mitään viihtyvyyttä lisää. Laatu korvaa määrän kävelykaduissakin! Pieni ajoittainen tungos oikeastaan kuuluu kävelykeskustaan.
Vapaavuoren mukaan Helsingin kävelykatuverkoston laajentaminen saattaa olla aiheellista, mutta se on osattava tehdä taiten.
– Kapakoita, kuppiloita, kahviloita ja konditorioita. Tavarataloja, liikkeitä ja erilaisia putiikkeja. Isompia ja pienempiä. Elämän ääniä, makuja ja tuoksuja. Aito mahdollisuus tavoittaa ja koota isoja joukkoja, eikä vain silloin tällöin. Tällainen on hyvä kävelykatu. Jos tähän urkenee hyvällä suunnittelulla uusia mahdollisuuksia, niin siitä vaan uusia kävelykatuja avaamaan. Ilman tätä kävelykadut ovat kuitenkin huonoa kaupunkisuunnittelua, pahimmillaan vain epäonnistunut symbolinen ele ja kapeakatseinen ideologinen manifesti.
Liikennejärjestelmä ei voi nojautua vain joukkoliikenteeseen
Vapaavuori toteaa, että kaupunkiin pitää myös päästä eri tavoin ja riittävän vaivattomasti. Helsinki sijaitsee maantieteellisesti hankalasti niemellä. Liikennejärjestelmän pitää jo tästä syystä vahvasti nojautua joukkoliikenteeseen, mutta ei pelkästään tähän.
– Kyllä Roomassa, Pariisissa, Prahassa tai Kööpenhaminassa autotkin mahtuvat liikkumaan. Ja ellei se muutoin ole näppärästi onnistunut, ne voi aina panna kaupungin alle tunneleihin siellä, missä rajallinen kaupunkitila kannattaa varata joukkoliikenteelle, pyöräilylle tai kävelylle. Kysymykset vaikkapa Helsingin kävelykatuverkostosta ja keskustatunnelista eivät siksi ole irrallisia ja toisistaan riippumattomia.
Vapaavuoren mielestä joukkoliikennevetoista järjestelmää kannattaa edistää, samoin kuin terveitä elämäntapojakin.
– Fiksusti. Tolkku mielessä pitäen. Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus ovat korostetusti taitolajeja, kaupungin toiminnallisuuden ja viihtyisyyden edistämistä, erilaisten järkevien intressien ja näkökohtien yhteensovittamista, ei yksisilmäistä taistelua niiden välillä, Vapaavuori muistuttaa.
