Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) kirjoittaa blogissaan valtion taseen ulkopuolisista takauksista ja vastuista.
Hän viittaa selvitykseen, jonka mukaan valtion takausten arvo on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa noin 48 miljardiin euroon. Finnveran vastuut viennin rahoituksessa ovat yli kaksinkertaistuneet 12,6 miljardiin euroon.
– Luku heijastelee toisaalta sitä, että yritysten kansainvälistymispyrkimysten tukeminen tehostetusti on ollut yksi selviytymiskeino teollisuuden rakennekriisissä, Vapaavuori toteaa.
– Pitää muistaa, että kaikilla keskeisillä kilpailijamaillamme on käytössään julkinen vienninrahoitusjärjestelmä, jolla täydennetään yksityisen rahoitusmarkkinan puutteita ja jaetaan vientikauppoihin liittyvää riskiä yksityisten koti- ja ulkomaisten luotto- ja rahoituslaitosten kanssa. Suomalaisilla yrityksillä on oltava kilpailijoihin nähden käytössään vastaavat työkalut.
Vapaavuoren mukaan ”valtion riskien kasvaminen yritysten vientitakuiden kautta onkin pääasiassa myönteinen asia”, mutta ”keskustelusta on kuitenkin syytä ammentaa viisautta”.
– VM:n tuoreen arvion – jollei muuta, luulisi toppuuttelevan ainakin suurieleisimpiä vaatimuksia valtiontalouden kehystä kiertävistä uusista vaatimuksista ja vastuista. Ainakaan niitä, jotka on tehty ilman syvällisempää analyysiä kokonaisuudesta tai todellisista tarpeista, Jan Vapaavuori kirjoittaa.
Hänen mukaansa VM:n raportti suhteuttaa hyvin esimerkiksi julkista keskustelua yritysrahoituksen puutteista. ”Mikäli kritiikki kohdistuu enenevässä määrin siihen, että valtion vastuita on lisätty yli todellisen kantokyvyn, on vaikea perustella väitteitä valtion liian pienistä panoksista yritysrahoitukseen”.
– Juha Sipilän esillä pitämä kasvurahastoajatus ei näidenkään tietojen perusteella osu todellisen ongelman ytimeen. Valtiovarainministeriön ja VTV:n havainnot päinvastoin korostavat ja alleviivaavat sitä, että kokonaisuutta on pohdittava entistä tarkemmin ja vastuita mieluummin jopa rajattava kuin lisättävä. Tulevalla hallituskaudella onkin muodostettava selkeä käsitys siitä, missä määrin viennin- ja muun yritysrahoituksen vastuita voidaan ja toisaalta on tarkoituksenmukaista edelleen laajentaa, Vapaavuori toteaa.
Elinkeinoministerin mukaan ”on nurinkurista, että poliittinen järjestelmä ensin ylisääntelyllä jähmettää rahoitusmarkkinaa ja tämän jälkeen kasvavin julkisin vastuin itse sitä paikkaa. Varsinkin kun paikkauksen idea alun perinkin on ollut kattaa vain yksityisen markkinan puutteita”.
– Vielä rahoitusmarkkinan jähmeytymistäkin suurempi ongelma on hyvien investointikohteiden puute. Tähänkään vastausta on aidosti vaikea löytää julkista rahanmenoa – oli se sitten elvyttävää finanssipolitiikkaa, julkisia investointeja tai valtiontukia lisäämällä. Hokkuspokkuskonstien sijaan korostuvat politiikan pitkäjänteiset valinnat.
