Viimesyksyisen massavaelluksen jäljiltä pesimäaikaisia valkoselkätikkahavaintoja saatiin Ahvenanmaata ja Keski-Lappia myöten. Reviirimäärät lisääntyivät lähes 70 kappaleella edellisvuosiin verrattuna, ja vuoden 2014 pesälöytöennätys 125 ylittyi selvästi.
– Valkoselkätikan suojelu on purrut hitaasti ja varmasti, ja kanta päässyt hitaaseen kasvuun, mutta tuhansien yksilöiden massavaellus idästä oli todella mahtava piristysruiske kannankehitykselle. Vaarantuneen uhanalaisen lajin yksilöitä havaittiin vielä pesimäkaudellakin aina Brändöstä Sodankylään asti, sanoo suunnittelija Timo Laine Metsähallituksen luontopalveluista.
Valkoselkätikan kanta painottuu itään ja vahvistuu rannikolla. Kasvu näkyy selkeimmin rannikkomaakunnissa Kymenlaaksossa ja Uudellamaalla. Varsinais-Suomessa saatiin ensimmäinen pesintävarmistus yli 30-vuotisen seurantahistorian aikana.
Keväällä jo syntyi uudisreviirejä, mutta vasta vuoden parin päästä voidaan kunnolla arvioida vaelluksen merkitystä pesimäkantaan. Ensimmäisellä elinvuodellaan olevien tikkojen pesintä etenee harvoin poikasiin asti, mutta kokeneen vanhemman kumppanin kanssa se voi hyvinkin onnistua.
Valkoselkätikan ahdingon syynä on ollut lehti- ja lahopuustoisten metsien väheneminen tehokkaan metsätalouden seurauksena, sillä lajin tärkein ravinto löytyy lahosta lehtipuusta, ja pesäkolokin koverretaan tavallisimmin lahopökkelöön.
– Nyt jos koskaan tulisi valkoselkätikan elinympäristövaatimukset ottaa huomioon myös talousmetsien hoidossa, sillä suojelualueet eivät riitä elinvoimaisen kannan ylläpitämiseksi, Laine toteaa.
Hänen mukaansa yhä useammat maanomistajat ovat kiinnostuneita vapaaehtoisesta luonnonhoidosta metsissään, mutta kiihtyvän energiapuuhakkuun ja kehittyvän biotalouden vaatimukset ja vaikutukset huolestuttavat.
– Olisi melkoinen takaisku, jos kiihtyvä metsähakkuu veisi valkoselkätikan elinympäristörippeet juuri nyt kun kannan kasvulle on paremmat edellytykset kuin koskaan, Laine toteaa.
– Hitaasta elpymisestä ja lieventyneestä uhanalaisuusluokituksesta huolimatta vaarantunut valkoselkätikka vaatii edelleen seurantaa, suojelua ja elinympäristöjen hoitoa selviytyäkseen, hän sanoo.
