Henrik Talan tuoreessa kirjassa Talvisodan ranskalaiset ratkaisijat – Ranskan apu Suomelle 1939-1940 (Minerva) kerrotaan pääosin piilossa pysynyt outo tapaus ulkomaisen avun piiristä.
Joulukuussa 1939 pariisilainen Institut Pasteur tarjosi sotaan joutuneelle Suomelle rokotteita ja seerumeita ilmaiseksi. Suomeen lähettiläältä saatujen viestien perusteella niitä oli järjestelemässä tanskalainen tohtori Tage Ellinger. Ellinger oli käytännön järjestelijä myös Ranskan Rivieran Suomen avun komiteassa.
Tohtorin kerrotaan ottaneen itselleen kenttäsairaalan päällikkyyden ja lähteneen muun henkilöstön kanssa kohti Suomea 10. helmikuuta 1940. Henkilöstö oli koottu tulisella kiireellä, lähtö oli kaaos, eikä Ellinger pyynnöistä huolimatta olut selvittänyt, miten kenttäsairaala oli organisoitu. Häntä ei pahemmin tavoitettukaan ennen lähtöä. Suomeen ei ilmoitettu, että ryhmä on matkalla.
Ryhmä matkusti junalla Amsterdamiin ja lentäen Tukholmaan. Välilaskulla Kööpenhaminassa Ellinger ei suostunut tulemaan ulos lentokoneesta. Hän kertoi, ettei halua näyttää passiaan Tanskan viranomaisille.
Tukholmassa Tage Ellinger jakoi pompöösejä haastatteluja, jossa kertoi olevansa lääketieteen tohtori ja Institut Pasteurin asiantuntija. Hän lainasi 700 kruunua Ruotsin Punaiselta ristiltä. Ranskassa hän oli jo aiheuttanut Rivieran-komitealle 17 000 frangin (noin 4 000 nykyeuroa) edestä kuluja, jotka olivat selvittämättä.
Suomen Pariisin-suurlähettiläs totesi tällä välin, että äkkilähtö Pariisista oli jättänyt ”suuren epäjärjestyksen”. Kenttäsairaalan väki puolestaan alkoi havaita, että Ellinger on epäpätevä ja epäluotettava.
Maine romahti
Tage Ellinger saapui Helsinkiin 4.3.1940 ja marssi suurieleisesti armeijan ylilääkärin eversti Eino Suolahden puheille kertoen luovuttavansa kenttäsairaalan armeijan käyttöön. Se oli kuitenkin osin yhä matkalla, kuten osa henkilöstöäkin. Käytännön ongelmiin ei Ellinger puuttunut.
Helsingissä mies katosi sairaalan henkilöstöltä. Hän antoi kyllä haastatteluja, joissa kertoi olevansa verensiirron spesialisti.
”Kenttäsairaalan henkilöstö oli alkanut epäillä hänen taustaansa, sillä oli osoittautunut, ettei hän tuntenut verensiirrossa käytettävää välineistöä”, Henrik Talan kirjassa todetaan.
Vähitellen kävi ilmi, ettei mies ollut lääkäri eikä minkään alan tohtori. Suomen Pariisin-suurlähetystö oli kuitenkin valtuuttanut hänet johtamaan sairaalaa, joten hänestä ei päästy.
Asiaan ei oltu saatu selvyyttä 13. maaliskuuta, kun tieto rauhasta tuli. Ranskalainen henkilökunta oli sekasortoisessa tilanteessa. Laajoissa neuvotteluissa tilanne selkeni vasta maaliskuun lopulla, kun ranskalaiset yksimielisesti kieltäytyivät tunnustamasta Ellingeriä edustajakseen. Hän oli jopa lyönyt hoitajia, jotka eivät olleet totelleet häntä.
Vähitellen henkilöstö poistui turhautuneena Suomesta. Ellingerin outo käytös oli romahduttanut hänen maineensa myös suomalaisten silmissä. Sodassa haavoittuneiden auttamiseen ranskalaiset eivät koskaan päässeet.
