Ilmatieteen laitoksen meteorologi Ari-Juhani Punkka on väitöskirjassaan tutkinut laajojen ja pitkäkestoisten ukkos- ja kuuropilvirykelmien esiintymistä ja meteorologisia syntyolosuhteita Suomessa. Tutkimus osoittaa, että Suomessa esiintyy jopa ukkospilvirykelmien vaaraa aiheuttavia äärimuotoja.
Väitöskirjassa on tutkittu säätutkamittausten ja ilmakehäluotausten avulla laajojen ja pitkäkestoisten ukkos- ja kuuropilvialueiden esiintymistä ja meteorologisia syntyolosuhteita Suomessa.
Punkan tutkimuksen mukaan kuuropilvirykelmät ovat Suomessa yleisiä, ja jopa voimakkaaksi luokiteltavia rykelmiä esiintyy kymmenittäin joka vuosi. Tuntikausia kestävän elinkaarensa aikana voimakas ukkospilvirykelmä voi aiheuttaa merkittäviä vahinkoja jopa satojen kilometrien matkalla.
– Viimeisen 15 vuoden aikana Suomessa on esiintynyt harvakseltaan jopa ukkospilvirykelmien äärimuotoja, syöksyvirtausparvia. Suomessa ensimmäinen vahvistettu syöksyvirtausparvi oli Unto-rajuilma 5.7.2002, joka on edelleen pohjoisin dokumentoitu tapaus lajissaan koko maailmassa. Tämän jälkeen myös Asta- ja Sylvi-rajuilmat kesällä 2010 täyttivät syöksyvirtausparven määritelmän, Punkka kertoo.
Suursäätila Suomessa omanlaisensa
Ukkos- ja kuuropilvirykelmiä esiintyy Punkan tutkimuksen mukaan varsinkin sydän- ja loppukesällä iltapäivisin ja iltaisin.
Erityisen otolliseksi hän totesi kesäiset tilanteet, joissa matalapaineen alue sijaitsee Suomen länsi- tai lounaispuolella. Suursäätilan asetelma ilmavirtaussuuntineen poikkeaa selvästi siitä, mitä esimerkiksi Pohjois-Amerikassa on havaittu.
– Ukkospilvialueiden liikesuuntien lähemmästä tarkastelusta paljastui myös Suomen lähialueiden erikoisuus. Osa ukkospilvirykelmistä kulkee pohjoiseen, luoteeseen tai länteen, mitä ei ollut juurikaan aiemmissa tutkimuksissa havaittu, Punkka tarkentaa.
Merkittävin ukkospilvirykelmiä suosiva tekijä on tutkimuksen mukaan alailmakehän kosteusmäärän lisääntyminen, jota tapahtuu erityisesti eteläisen ilmavirtauksen vallitessa. Lisäksi tuulivahinkoja aiheuttavia ukkospilvirykelmiä muodostuu etenkin silloin, kun alailmakehän keskimääräinen tuulennopeus kasvaa.
Tutkimuksen aikana löytyi myös muita merkittäviä eroja paljon tutkittuun Yhdysvaltojen ukkosilmastoon.
– Toisin kuin Yhdysvalloissa, Suomessa kuivan ilman esiintyminen alailmakehässä ei näytä edistävän syöksyvirtausten esiintymistä ukkospilvirykelmien yhteydessä. Alustava olettamus onkin, että Suomessa ukkospilvien käytössä olevat energiamäärät ovat niin vähäisiä, että kuivan ilman vaikutus on syöksyvirtauksia vahvistavan sijasta ehkäisevä, Ari-Juhani Punkka kertoo.
– Sään ennustamisen ja varoittamisen näkökulmasta alueellisten erityispiirteiden tunnistaminen on äärimmäisen tärkeää. Yhdysvalloista ja muualta Euroopasta kerätyn tiedon valossa päästään toki pitkälle, mutta lopputulosta parantaa, jos varoitusten laadinnassa osataan keskittyä alueellisesti oleellisiin meteorologisiin tekijöihin, Punkka toteaa.
Ari-Juhani Punkan väitöskirja Mesoscale Convective Systems in Finland tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 4. joulukuuta.
