Suomalainen ihannetyöntekijä on kokenut murroksen. Vielä sotien jälkeen palkkatyöntekijän prototyyppi oli ruumiillista työtä kestävä ammattimies. Nyt työmarkkinoilla etsitään ”hyviä tyyppejä”. Ammattitaidon lisäksi vaaditaan joustavuutta ja tiimityötaitoja.
Uutuuskirja Suomalainen työntekijyys 1945–2013 kertoo, kuinka nykypäivän ihannetyöntekijäksi kehkeytyi henkisesti notkea ja sosiaalisesti taitava, tuottava, väsymätön ja stressinsietokykyinen moniosaaja.
Tutkijat kertovat, kuinka työntekijöihin ulkoa asetetut ja työntekijöiden itseensä kohdistamat odotukset ovat ajan myötä muuttuneet.
– Työpaikkailmoituksien ja johtamisoppien perusteella muutos on mullistava. Sosiaalisten taitojen merkitys alkoi korostua jo 1960-luvulla. Näiden rinnalle ilmestyivät 1980-luvulla vaatimukset tuloshakuisuudesta ja muutoskyvykkyydestä, kun taas 2000-luvun ihannetyöntekijää voisi kuvata sekä tunneälykkääksi että kilpailulliseksi monitaituriksi, tiivistää kirjahanketta johtanut dosentti Ari Väänänen monivuotisen tutkimuksen tuloksia.
Nykyisin työntekijältä toivotaan psyykkistä joustavuutta, tavoitteiden toteutuskykyä ja itseohjautuvuutta.
Sosiaalista vuorovaikutusta edellyttävät asiantuntija- ja palveluammatit, joissa tarvitaan myös tunteiden hienovaraisempaa huomioon ottoa, ovat yleistyneet. Siksi ihannetyöntekijän kuva on entistä monimuotoisempi. Ammattiosaamisen rinnalla työntekijältä odotetaan vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja.
Niin ikään psyykkistä kestävyyttä ja myönteistä suhdetta työhön on alettu pitää tärkeänä tuottavuuden tekijänä.
Tarvitaan uudenlaista osaamista
Ihanteellisen työntekijän mallin muutosta selittää tutkijoiden mukaan eritoten palkkayhteiskunnan muutos. Elinkeinorakenne joutui rajuun murrokseen 1960-luvulta lähtien, eikä muutostarve ota laantuakseen. Työntekijät ovat yhä koulutetumpia, ja työvoimaa tarvitaan uusilla ammattialoilla.
– Nämä kehityskulut vaikuttavat jo itsessään työntekijyyden muodonmuutokseen, Väänänen sanoo.
Tutkimuksen mukaan mallin muuttuminen näkyy selkeästi esimerkiksi opettajan työssä. Perinteisestä maaseutukoulun kansansivistäjästä on tullut tunnevalmentaja.
Peruskoulu romutti vanhan jaon kansakoulun ja oppikoulun opettajiin, myös suhde oppilaisiin muuttui. Auktoriteetin valta sai väistyä. Tasa-arvoa ja demokratiaa suosivassa koulussa uudet kasvatusihanteet korostavat kykyä suostutella ja pitää omat tunteet kurissa.
– Jotkut ihanteet myös hiipuvat. Metalliteollisuuden rautakourien miehinen maailma ja sen ideaalit ovat saaneet tehdä tilaa tietotekniikan osaajille ja uusille ei-materiaalisille tuotantomuodoille. Uudet toimintakulttuurit ovat astuneet työelämän näyttämölle. Neuvottelusta, tiimityöstä ja verkostoista on tullut työn arkea yhä useampien kohdalla, kuvailee Väänänen.
Kirjoittajat ovat työelämän, työpsykologian ja historian tutkijoita Työterveyslaitoksella. He ovat tutkineet useita vuosia suomalaisen työntekijyyden muutosta Suomen Akatemian ja Työterveyslaitoksen tutkimushankkeissa Ideaalityöntekijää muovaamassa ja Psyykkisen haavoittuvuuden nousu suomalaisessa työelämässä.
