Metsäpalot ovat Suomessa pääosin seurausta ihmisen toiminnasta, sillä vain pieni osa paloista on salaman sytyttämiä. Sää- ja ilmasto-olojen vaikutus paloihin on rajallinen, mutta metsäpalojen esiintyminen korreloi kuitenkin hyvin sääolosuhteista johdetun meteorologisen metsäpaloriskin kanssa.
Ilari Lehtosen mukaan lisäksi metsäpalotilastojen perusteella on nähtävissä, että mitä korkeamman metsäpaloriskin vallitessa palot syttyvät, sitä suuremmaksi metsäpalojen keskikoko kasvaa.
– Tämä johtuu lähinnä lämpötilojen kohoamisesta aiheutuvasta haihdunnan lisääntymisestä ja maaperän kuivumisesta, jota suuressa osassa maata jossain määrin lisääntyvä sademäärä ei täysin kompensoi, Lehtonen tiivistää väitöstiedotteessaan.
Mallitulosten välisen suuren hajonnan takia on kuitenkin hyvin epävarmaa kuinka paljon paloriski kasvaa.
– Pessimistisimpien skenaarioiden toteutuessa vuosittainen paloala voisi moninkertaistua, jos sään ja metsäpalojen esiintymisen välinen yhteys säilyy samankaltaisena kuin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Toisaalta jo yksi todellinen suurpalo, jollainen koettiin Ruotsin Västmanlandissa kesällä 2014, voisi polttaa metsää enemmän kuin kaikki Suomen metsäpalot yhteensä viimeisten 20 vuoden aikana, Lehtonen muistuttaa.
Metsäpalojen hallinta onkin ollut Suomessa viime vuosikymmeninä erinomaisella tolalla ja keskimääräinen paloala on ollut vain noin 0,5 hehtaaria metsäpaloa kohti. Tulokset osoittavat, että tästä valmiudesta ei ole syytä tinkiä.
Mitä otollisemmat olosuhteet palojen leviämiselle ovat ja mitä useampia metsäpaloja sattuu samanaikaisesti, sitä todennäköisempää on, että joku paloista ehtii karkaamaan suurpaloksi ennen kuin metsäpalo on saatu hallintaan.
Lumituhoriski voi kasvaa Itä- ja Pohjois-Suomessa
Lumituhoja metsissä aiheuttavien raskaiden lumikuormien esiintymistä Lehtonen arvioi soveltamalla Ilmatieteen laitoksella operatiivisessa käytössä olevaa tykkylumen ennustemallia ilmastomalliaineistoihin.
Ilmastonmuutoksen seurauksena talvien ennakoidaan sekä lauhtuvan että muuttuvan sateisemmiksi. Talviset suojasäät muuttuvat siten entistä yleisemmiksi ja aiempaa suurempi osuus talvisateista tulee vetenä.
Toisaalta keskitalvella lämpötila on suurimmassa osassa Suomea edelleen enimmän aikaa selvästi pakkasen puolella ja lumituhojen kannalta oleellisinta on runsaiden lumisateiden esiintyminen ilman lämpötilan ollessa lähellä nollaa astetta.
– Tulosten perusteella Etelä- ja Länsi-Suomessa lumituhojen riski pienenee talvien lauhtuessa, mutta Pohjois-Karjalan, Kainuun, Koillismaan ja Lapin alueilla riski näyttäisi kasvavan. Alueet, joilla lumituhoriski tulosten mukaan kasvaa ovat siten samat, joilla lumituhoja esiintyy jo nykyilmastossakin eniten. Näillä alueilla lumituhoriskiin vaikuttaa oleellisesti muuta Suomea kylmempien talvien lisäksi myös jonkin verran korkeampi ja kumpuilevampi maasto, sillä tykkyä kertyy eniten korkeiden vaarojen lakimetsissä, Lehtonen kertoo.
Ilmastollisia riskejä voidaan vähentää
– Metsäpalojen ja tykkylumen lisäksi ilmastonmuutoksen odotetaan vaikuttavan boreaalisiin metsiin myös monilla muilla tavoin. Esimerkiksi roudan väheneminen lisää tuulituhojen riskiä ja kasvukauden pidentyminen on suosiollista tuhohyönteisille. Lehtonen sanoo.
Yleisesti ottaen metsätuhoihin johtavat prosessit ovat metsäekosysteemin prosesseista ilmastoherkimpiä. Lehtonen huomauttaa, että arviot ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsätuhojen esiintymiseen sisältävät siten paljon enemmän epävarmuutta kuin arviot esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksesta metsien kasvuun tai hiilen sidontaan.
Asianmukaisella metsien hoidolla metsätalouteen vaikuttavat ilmastolliset riskit voidaan ottaa huomioon kustannustehokkaasti metsien biomassan tuotantoa sekä hiilen sidontaa samalla kasvattaen.
– Tämä on tärkeää, sillä metsien hiilen sidontaa lisäämällä ilmastonmuutosta voidaan jossain määrin hillitä. Toisaalta uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseksi Suomessa kohdistuu merkittäviä kasvupaineita biomassan tuotantoon, Lehtonen sanoo.
Ilari Lehtosen väitöskirja Projected climate change impact on fire risk and heavy snow loads in the Finnish forests tarkastetaan tiistaina 22. elokuuta Helsingin yliopistossa.
