Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi Mauno Koivistosta siunaustilaisuuden muistopuheessaan tarinan. Niinistön mukaan Koivistosta on paljon tarinoita, joissa usein on opetus.
– Kerrotaan, että Tähtelään satoi runsas lumi. Avulias turvamies tarttui lumikolaan, kunnes isäntä tuli paikalle, otti ohjat ja kolan: ’Tämä on minun lumeni!’, Sauli Niinistö sanoi.
– Niin, tuli sitten taivaalta tai maasta, isompaa tai pienempää: minä hoidan tonttini, olipa mitä tahansa – sitähän siinä sanottiin.
Presidentti Niinistö kertoi, miten ”lähempänä häntä kuin aiemmin, Kultarannassa muutama vuosi sitten, Koiviston kanssa seurasimme katsomossa lentopallo-ottelua, jossa hänen seniorijoukkueensa kohtasi Raision veteraaneja”.
– ’Olis sittenki pitäny ottaa ne pelikamppeet mukaan’, sanoi Mauno aina jos oma porukka tuntui olevan alakynnessä. Hänellä oli palavaa halua olla kentällä kuin kentällä antamassa osansa ja vaikuttamassa.
Sauli Niinistön mukaan kuitenkin tämän kaiken yli Koivistolla tuli ”me”.
– ’Me’, on jatkuvasti toistuva pronomini Mauno Koiviston muistelmakirjassa. Me, se on Tellervo ja hän, kokevat yhdessä arkipäivää, tekevät yhdessä työtä ja väliin fundeeraavat toisilleen. Joskus ovat eri mieltä ja se päättyy heti, kun lopettaa olemasta eri mieltä Tellervon kanssa.
Sauli Niinistön mukaan ”on suurmiehiä ja on suurnaisia. Yhdessä uskomattoman suuria. Ei heitä mikään erota”.
