Verkkouutiset

Suomalaistaustainen generalissimus voitti kaikki yli 60 käymäänsä taistelua

Aleksander Suvorovin Voittamisen taitoa lukivat Napoleon, Carl von Clausewitz kuin diktaattori Josif Stalinkin.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Monilla yritysten johtamista käsittelevillä kursseilla saarnataan Carl von Clausewitzin (1780-1831) nimiin ja siteerataan hänen teostaan Sodankäynnistä. Paljon hyödynnettyä kirjaa pidetään johtamisen viisastenkirjana, mutta kunnia kuuluu aivan toisaalle.

Clausewitz tutki Napoleonin sotia ja tukeutui omissa viisauksissaan paljolti venäläis-suomalaisen Aleksander Suvorovin (1729-1800) oppikirjaan Voittamisen taito (1806).

Varsinkin Venäjällä Suvorov on jopa kanonisoitu suuren viisauden edustajaksi. Hänen lyhyttä ja katkelmallista mietekokoelmaansa ovat kunnioittaneet niin tsaarinajan Venäjä kuin Neuvostoliiton johtokin Josif Stalinia myöten, jolloin teoksen nimi väännettiin muotoon Voittamisen tiede.

Tiedettä lausahduskokoelma ei kuitenkaan ole. Myös Vladimir Putin on selvästi lainaillut retoriikkaansa Suvorovin aforismeja. Tämä nimitettiin generalissimukseksi (kenraalien kenraali). Stalinin arvostuksesta Suvorovia kohtaan kertoo se, että myös Stalin halusi saman arvonimen. Suvorovin yksi keskeisiä periaatteita oli korostaa hyökkäyssodan merkitystä.

Venäjällä on aina korostettu, että Suvorov on venäläinen, mutta todellisuudessa hänessä virtasi suomalaista verta. Tätä ei oikein Venäjällä tahdota tunnustaa. Suvorov toki oli Venäjän kansalainen, mutta hän piti itseään suomalaisena. Hän oli lapsuudessaan puhunut ensimmäisenä kielenään suomea. Hän oli avoimen ylpeä suomalaisista talonpoikaisista juuristaan ja viihtyi perintötilallaan Novgorodin Karjalassa.

Nyt suomeksi ilmestynyt kirja ei laajuudellaan mahtaile, ja kuitenkin Suvorovin alkuperäistekstin nykysuomeen saattaminen ja oheistietojen kerääminen on vaatinut tekijöiltä sikeyttä ja aikaa.

Kirja koostuu Suvorovin lyhyistä kirjoitelmista ja hänen laatimistaan piirroksista. Paljon teokseen on antanut myös hänen Suomesta lähettämäänsä 59 kirjettä. Niitä on aiemminkin julkaistu.

Seurapiirihäirikkö, kansanmies

Aleksander Suvorov oli luonteeltaan merkillinen. Hän ei halunnut noudattaa hovielämän käyttäytymisrituaaleja. Hän oli aikansa eräänlainen ADHD-sotilas, ei kunnioittanut yläpuolellaan olevia, vaan hankki itselleen vihamiehiä niin, että hän totesikin: ”Olen haavoittunut kymmenen kertaa; viisi kertaa sodassa, viisi kertaa hovissa. Kaikki viimemainitut haavat ovat olleet kuolettavia”.

Kiinnostuksestaan ja syntyperästään johtuen Suvorov sai toimia 1790-1792 Venäjän valtaamassa Kaakkois-Suomessa käskynhaltijana. Suomen kielen taitoisena ja kansanlaulujemme osaajana hän oli kuin kala vedessä. Hän mielellään ujuttautui kansan pariin valepuvussa unohtaen seurapiirivelvollisuudet.

Turun rauhan (1743) raja kulki tuolloin Suur-Saimaan länsi- ja pohjoispuolitse seuraten Kymijokea, Mäntyharjunreittiä Puumalan salmen kautta Savonlinnaan. Koska jo tuolloin tajuttiin Pietarin puolustuksen välttämättömyys, Suvorov sai tehtäväkseen linnoittaa Venäjän valloittamaa Suomea. Rakennettiin linnoja ja ns. ”Suvorovin kanavia”, joiden avulla alukset pääsivät oikaisemaan pitkien niemimaiden poikki.

Koskaan Suvorov ei nostanut asetta suomalaisia vastaan. Hänen ansiostaan Venäjä kykeni pitämään osaa Suomesta hallussaan ja hetkeä myöhemmin jalansija antoi mahdollisuuden koko Suomen haltuunottoon voimattomilta ruotsalaisilta.

Suvorovin kuoltua Venäjän armeijan ylivoimaa kuvasti muun muassa se, että Ruotsin koko Itämeren laivasto ja Suomenlinna antautuivat miehittäjille laukaustakaan ampumatta.

Veikeitä ja vakavia mietelauseita

Aleksander Suvorov esittää varsin suppeassa pääteoksessaan mainioita määräyksiä, kehotuksia, sutkauksia ja anekdootteja. Niiden luonne on ihmisten kunnioittaminen, vaatimattomuuden korostaminen. Politiikasta hän ei näyttänyt paljoakaan piittaavan, mutta operatiivisena johtajana hän on kirjan laatijoiden mielestä nero.

Hänen uransa menetystä kuvastaa se, että hän palveli kaikki sotilasarvot alhaisesta alokkaasta generalissimukseksi.

”Mistä peura menee, siitä menee sotilaskin”.

”Älä tule itsekehujaksi. Kukko julistaa itsensä voittajaksi, mutta nerokas, joka kehuu toisia, se tuntee itsensä”.

”Venäjän aseiden kielellä on loppumaton kunnia”.

”Rakas sotilas! huolehdi terveydestäsi! Pidä vatsa puhtaana ja tyhjänä, jos sen kanssa tuli ongelmia, nälkä on paras lääke”.

”Kuka ei pidä huolta ihmisistä, Upseerille arestia, Aliupseerille ja jefreitterille raippoja, ja raippoja myös hänelle, joka ei huolehdi itsestään.”

”Pelkurimainen ystävä on vihollista vaarallisempi”.

”Päällikkö, jota ei voi lähestyä, eristää itsensä taktiikan ja strategian suunnittelusta”.

”Luonnostaan, tai sattumalta, yksi on sopiva yhteen rooliin, toinen toiseen! – jos ei ole roolissaan! – pilaantuu”.

Suomalaisia Suvorovin seuraajia

Kirjoittajat luettelevat myös suomalaisia Suvorovin oppien seuraajia. Hän on mahdollisesti ennen kuolemaansa laatinut koko Suomen miehittämiseen tähtääviä alustavia suunnitelmia.

Jo silloin – kuten nytkin – Venäjän käyttäytyminen vuodesta 2008 lähtien selittyy geopolitiikan kautta. Jo vuonna 1807 Napoleon ja tsaari Aleksanteri I tekivät sopimuksen, joka johti Suomen miehitykseen – samaa Stalin yritti Suomen suhteen Molotov-Ribbentrop –sopimuksen myötä.

Paljoa en ole nähnyt kirjoitetun suomalaisista sotilaista ja heidän menestyksistään tsaarin armeijan palveluksessa. Suomeen muodostettiin oma sotaväki vuodesta 1812 lähtien. Suuri osa palvelukseen astuneista oli entisiä Ruotsin armeijassa palvelleita.

Vuoteen 1903 mennessä kadettikoulusta valmistui 955 nuorta upseeria. Lisäksi vielä enemmän suomalaisia valmistui venäläisistä sotakouluista. Yhteensä heitä oli joidenkin arvion mukaan liki 4000. Heistä kolmasosa yleni everstiksi. Yhteensä 100 sai jonkinasteisen kenraalin arvon. Yhteensä 71 meriupseeria yleni amiraaleiksi.

Suvorovin opit olivat pitkälti yhä heidän ohjenuoranaan. Myöhemmin syntynyt C. G. E. Mannerheim oli heidän rinnallaan liki tuntematon – eihän hän ollut menestynyt opinnoissaan. Kirjoittajat mainitsevatkin Mannerheimin ansioiksi menestymisen taitoratsastuskilpailuissa. Ylennykset tulivat kiertoteitä ja poikkeuksia hyödyntämällä.

Kun Suomen irtautumisen aika Venäjästä koitti, Mannerheimista tuli niin itsenäistymisemme kuin talvi- ja jatkosotien kansallissankari. Hänellä ja Suomella oli onni matkassaan. Suvorov viisauksineen leijuu tuon kaiken taustalla. Hyvä, että tuo historian hahmo on nyt mahdollista havaita suomenkielelläkin.

Aleksander Suvorov: Voittamisen taito. Venäläisen sotataidon klassikko. Toim. & käännökset. Aimo Ruusunen ja Markku Salomaa. Docendo 2015.

Kirjoittanut: MARKKU JOKIPII

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)