Keskimääräinen nousu tarkasteluajanjaksolla oli 0,14 astetta vuosikymmenessä, mikä on lähes kaksinkertainen maapallon keskiarvoon verrattuna.
Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisen nopeaa lämpötilan kohoaminen on ollut viimeisten 40 vuoden aikana, jolloin lämpötila on noussut yli 0,2 astetta vuosikymmenessä.
– Lämpötilan nousu on ollut voimakkainta marras-, joulu- ja tammikuussa. Myös kevätkuukausina eli maalis-, huhti- ja toukokuussa lämpötilan nousu on ollut vuosittaista keskiarvoa nopeampaa. Kesäkuukausina lämpötilan nousu on ollut vähäisempää, kertoo Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston professori Ari Laaksonen.
Lämpenemisen seurauksena Suomen järvet jäätyvät myöhemmin ja jäät lähtevät aiemmin keväällä. Vaikka lämpötilan nousu varsinaisina kasvukuukausina on ollut vähäistä, puiden lehtien puhkeaminen ja kukkiminen on havaintojen mukaan aikaistunut.
Lämpötila noussut hyppäyksittäin
Vuotuinen keskilämpötila on noussut kahdessa jaksossa, mittaussarjan alusta 1930-luvun lopulle ja 1960-luvun lopusta tähän päivään.
Lämpötilan nousu on ollut 1960-luvun jälkeen nopeampaa kuin koskaan aiemmin. Muutosnopeus on vaihdellut vuosikymmenittäin 0,2 ja 0,4 asteen välillä. Näiden välisenä aikana lämpötila pysyi lähes vakiona.
– Nousun pysähtymiselle on useita syitä, kuten auringon aktiivisuuden pitkäaikaisvaihtelu ja toisen maailmansodan jälkeinen ilmakehän ihmisperäisten aerosolien määrän kasvu. Kun taas katsotaan viime vuosien havaintoja Suomessa, niin ei ole nähtävistä lämpenemisen hidastumista, toteaa Itä-Suomen yliopiston tutkija Santtu Mikkonen.
Trends in the average temperature in Finland, 1847–2013 –tutkimus on julkaistu Stochastic Environmental Research and Risk Assessment-aikakauskirjassa.
