Suurin osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että yleistyvä lihavuus kulkee käsi kädessä kakkostyypin diabeteksen lisääntymisen kanssa. Epäterveellinen ruokavalio ja liikunnan puute lisäävät riskiä sairastua.
Samaa mieltä Kuopion yliopiston entinen rehtori, professori Matti Uusitupa, joka uskoo, että epidemia johtuu ensisijaisesti elintavoista.
– Lihavuus on kolminkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä. Ylipainoa kertyy helposti, kun esimerkiksi juodaan paljon sokeripitoisia juomia ja syödään koko ajan enemmän kuin kulutetaan. Sokerin ohella runsasrasvaisesta ruoasta kertyy helposti liikaa energiaa, toteaa Uusitupa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyn tutkimuksen aikana on selvinnyt, että perintötekijät selittävät vain 10–15 prosenttia kakkostyypin tapauksista. Tällä hetkellä kartoitetaan vielä harvinaisempia geenejä, jotka lisäävät sairastumisriskiä. Suurempi vaikutus näyttäisi siis olevan elintavoilla.
Jo pienilläkin elämänmuutoksilla saattaa olla suuri vaikutus: yhden kilon pudottaminen vähentää diabetesriskiä seitsemällä prosentilla ja säännöllinen liikunta puolittaa riskin. Terveellinen ruokavalio vähentää myös muiden sairauksien, kuten sepelvaltimotaudin vaaraa.
Elintapojen muutoksella saattaa olla niin suuri vaikutus, että kakkostyypin diabetekseen sairastunut potilas ei välttämättä tarvitse aina lääkitystä lainkaan tai lääkitystä voidaan huomattavasti vähentää.
Professori Uusitupa kritisoi kuntien ennaltaehkäisevän työn puutetta kakkostyypin diabeteksen ehkäisemisessä.
– Hyvin harva kuntapäättäjä nostaa näitä asioita esiin, vaikka meillä on vahvaa tutkimusnäyttöä kakkostyypin diabeteksen ehkäisymahdollisuuksista. Aina odotetaan parempia aikoja, joita ei kuitenkaan koskaan tule! kommentoi Uusitupa.
Hän toivoo, että tulevilla sote-alueilla on rahkeita saada tuloksia aikaan.
Psykologian tohtori ja terveyden edistämisen dosentti Pilvikki Absetz suhtautuu toiveikkaasti uusien sote-alueiden mahdollisuuksiin auttaa ihmisiä elämäntapamuutoksissa.
– Isolla alueella voidaan kehittää uudenlaisia palveluita elintapamuutoksen ja omahoidon tukemiseen, Absetz toteaa.
Hänen mukaansa muualla maailmassa on jo esimerkkejä terveydenhuollon organisaatioista, jotka pystyvät tarjoamaan joustavasti monentyyppisiä palveluita esimerkiksi nettiä, mobiilitekniikkaa ja ryhmäohjausta hyödyntämällä.
Näin monipuolista erityisasiantuntemusta ei Absetzin mukaan pystytä järjestämään yksittäisissä kunnissa.
– Vaikka palvelun järjestäjä on iso ja kaukana, se ei tarkoita, etteikö palveluita voisi tuoda mahdollisimman lähelle ihmisiä, esimerkiksi työpaikoille, Absetz huomauttaa.
Matti Uusitupa on pettynyt myös työterveyshuoltoon.
– Se keskittyy niin vahvasti sairauksien hoitoon. Voi olla niinkin, että terveyden edistämisessä ei nähdä riittävän suuria kassavirtoja, hän pohtii.
UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori Tommi Vasankari sen sijaan arvelee, että Suomessa ollaan parempia lääkkeellisessä hoidossa kuin terveyden vaalimisessa.
– Meillä on sellainen kulttuuri, että liikkuminen ja syöminen ovat enemmän ihmisen omia asioita. Niihin ei ole yhtä helppoa puuttua kuin vaikkapa tupakointiin, hän huomauttaa.
Vasankari nostaa esiin 2000-luvun alussa käyttöön otetut, mutta vähälle suosiolle jääneet liikkumisreseptit. Hänen mukaansa ne ovat erinomainen keino edistää liikkumista ja sokeriaineenvaihduntaa, sekä vähentää riskitekijöitä.
Nyt liikkumisreseptien käyttöä yritetäänkin Tommi Vasankarin mukaan elvyttää.
Vasankarin mukaan liikkumattomuuden seurauksensa syntynyt kakkostyypin diabetes maksaa arviolta noin miljardi euroa vuodessa.
– Tämä on raju luku, hän kommentoi ja lisää, että istuminen ja liian vähäinen liikkuminen lisäävät tietysti muitakin sairauksia.
Myös yhä useamman diabeteslääkkeet korvataan. Vuonna 2013 erityiskorvausoikeuden sai 26 000 diabeetikkoa, mikä oli lähes puolet enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Määrä on kaksinkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa.
Yleisin erityiskorvattava sairaus on edelleen krooninen verenpainetauti. Sen perusteella on myönnetty korvausoikeutta lähes puolelle miljoonalle suomalaiselle. Monilla diabeetikoilla on verenpainelääkitys, ja Kela korvaa heille myös verenpainelääkkeitä. Tällainen yhdistelmä oli toissa vuonna 62 000 henkilöllä.
Diabetesriskin onnistuneesta pienentämisestä on kuitenkin olemassa myös joitakin näkyviä tuloksia: esimerkiksi vuonna 2003 käynnistettiin hanke, joka tähtäsi lihavuuden ja aikuistyypin diabeteksen nujertamiseen.
Vain kolmasosa korkean diabetesriskin miehistä halusi tällöin lähteä mukaan elämäntapamuutokseen. Ne, jotka kuitenkin lähtivät ja pudottivat painoaan neljästä viiteen kiloa, saivat diebatesriskinsä pienenemään lähes 70 prosenttia.
– Kansallisen diabetesohjelman aikaan vuosina 2000-2010 terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa löydettiin valtava määrä oireettomia diabetesta sairastavia. Kun elintapamuutokset päästiin aloittamaan ajoissa, hoidon tulokset paranivat, kertoo diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka.
Ilanne-Parikan mukaan nykyihmisen elämässä on paljon epäterveellisille elämäntavoille altistavia tekijöitä.
– Annoskoot suurenevat, ja joka paikassa on tarjolla paljon energiaa sisältäviä sokerirasvapommeja. Väki muuttaa isoihin kaupunkeihin, työmatkaliikunta vähenee, perheet hajoavat, ihmiset tekevät joko liikaa työtä tai menettävät työnsä ja masentuvat, ikäihmiset ovat yksinäisiä ja syövät yksipuolisesti, alkoholin tissuttelu lisääntyy, hän luettelee.
Edes vuonna 2011 voimaan tullut makeisvero ei auttanut suomalaisten sokerinnälkään, eikä hillinnyt kulutustahtia. Lisäksi suomalaisten pikkuleipien kulutus on kasvanut voimalla: vuonna 2006 keksejä meni noin 7 kiloa suomalaista kohti, vuonna 2012 niitä ostettiin jo reilut 19 kiloa.
Pilvikki Absetz myös huomauttaa, että syömiseen ja liikkumiseen liittyvien muutosten markkinoiminen on vaikeaa.
– Jokaisenhan on syötävä, päivittäin. Joudumme tekemään monia ruokavalintoja jo yhden päivän aikana.
Hän myös muistuttaa, että meillä on biologinen taipumus syödä mahdollisimman energiapitoisia ruokia, mikä on ollut selviämisen elinehto. Toisaalta ruokailu on sosiaalinen tapahtuma, joten jos aikoo muuttaa ruokailutapojaan, joutuu miettimään monia asioita.
Absetzin mukaan ihmisillä on usein tapana ajatella, että elintapamuutoksen töytyy olla raju ja kokonaisvaltainen, mistä syystä muutosta jaksaa ylläpitää vain lyhyen aikaa. Ison muutoksen sijaan hän kehottaa esimerkiksi vaihtamaan makean jogurtin maustamattomaan tai limsan juonnin päivittäisestä viikottaiseksi.
