Professori Mats Brommelsin työryhmässä viimeistellään parhaillaan esitystä Suomen valinnanvapausmalliksi. Ryhmässä on pohdittu, sisältyykö suun terveydenhuolto palvelupakettiin, jonka sosiaali- ja terveyskeskus joutuu tarjoamaan kansalaisille.
Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Matti Pöyry uumoilee, että valmistelussa haluttaisiin löytää sellainen ratkaisu, jossa osa tarpeellisestakin hammashoidosta rajattaisiin potilaan täysin itse maksettavaksi.
– Se ei ole ollenkaan helppo yhtälö, koska valtaosa hoidosta on kahden tavallisen infektiosairauden hoitoa, Pöyry sanoo.
Pöyry pohtii, kulkeeko työryhmän logiikka jotenkin niin, että jos on pieni reikä, sen saa maksaa itse, mutta kun reikä on tarpeeksi iso ja tulehdus on leukaluussa, niin sitten saa hoitoa osin yhteiskunnan tukemana. Hänen mielestään järkevää olisi panostaa siihen, että sairauksia pyritään estämään tai hoitamaan alkuvaiheessa.
– Tuollaisessa ajatusmallissa palataan 50-luvulle, jolloin esimerkiksi työpaikkakassat tarjosivat henkilöstölleen hammassäryssä hampaan poisottoa, muuta hoitoa ei ollut tarjolla.
Pöyryn mielestä hoidon tarvetta ei voida rajoittaa myöskään niin, että esimerkiksi vain erityisryhmät tai jotkin ikäluokat saisivat hammashoitoa. Hammashoidon rajaamisella erityisryhmiin Pöyry tarkoittaa sitä, että jos henkilöllä on jokin yleissairaus, niin hän saisi myös hammashoitoa.
– Eihän se näin ole muillakaan terveydenhoidon osa-alueilla, että jonkin kehonosan kipu tai vamma oikeuttaa hoitoon vain silloin, jos mukana on jokin liitännäissairaus.
”Sossu auttaa, jos ei itsellä ole rahaa”
Hammaslääkäriliitto pitää tärkeänä, että suun terveydenhuolto sisältyisi peruspalvelupakettiin, jonka sosiaali- ja terveyskeskus tarjoaa asiakkailleen.
– Näemme, että suun terveyden täytyisi olla perusterveydenhuollon osana siinä missä muutkin kehon osat.
Pöyry näkee, että jos suun terveydenhoito jää peruspalvelupaketin ulkopuolelle, on olemassa suuri riski, että ihmiset joutuvat maksamaan hammashoidon kokonaan itse.
Pöyryn mukaan nyt jo on osin nähtävissä, että hammashoidon kysyntä on laskenut, kun Kela-korvauksista on leikattu ja potilas joutuu maksamaan entistä suuremman osan hammaslääkärilaskustaan itse. Näin on etenkin pienituloisten kohdalla.
– En hyväksy sellaista näkemystä, että kyllähän sosiaalitoimesta voi sitten saada apua. Eihän muitakaan yhteiskunnan terveyspalveluita lähdetä rakentamaan siitä näkökulmasta, että sossu auttaa, jos ei itsellä ole rahaa.
Pöyry huomauttaa, ettei vähäisiäkään Kela-korvauksia saa lähteä purkamaan ennen kuin uusi järjestelmä on valmis ja toimiva. Sote-uudistuksen ja valinnanvapauden myötä Kela-korvauksista todennäköisesti luovutaan.
Jos Kela-korvauksia ei olisi, siitä seuraisi Pöyryn mukaan entistä suurempi epätasapaino palvelujen kysyntään. Terveyskeskukset olisivat entistä ruuhkautuneempia ja samaan aikaan yksityisellä puolella olisi vajaakäyttöä.
Riski markkinoiden keskittymisestä
Pöyryn mukaan kaikkia hammaslääkäreitä tarvitaan, koska hoidon tarve on pikemminkin kasvamassa kuin vähenemässä väestön ikääntymisen myötä.
Hammaslääkäreistä edelleen vajaa puolet työskentelee yksityisellä sektorilla. Hammaslääkäriliiton arvion mukaan alan kuuden suurimman yrityksen hallussa on noin puolet yksityisen hammashoidon markkinoista ja toinen puoli on yksittäisten ammatinharjoittajien ja pienten hammaslääkärikeskusten hallussa.
– Toivon, että hallitus pitäisi ihan oikeasti kiinni lupauksestaan pk-yrityksille, Pöyry sanoo.
Valinnanvapausmallia valmistelevassa Brommelsin työryhmässä mukana oleva professori Paul Lillrank esitteli viime viikolla kaksi ääripäätä, miten perustason palveluiden tuotanto voidaan organisoida. Toisessa päässä on sosiaali- ja terveyskeskus, joka tuottaa kaikki palvelut itse saman talon sisällä ja toisessa päässä on verkostomainen rakenne, jossa eri tuottajat tuottavat palvelut kumppanuuksina tai alihankintana.
Pöyry näkee, että jos palveluntuottajina voivat toimia vain sote-keskus ja sen valitsemat yhteistyökumppanit, on olemassa riski, että markkinat keskittyvät.
– Pidän tärkeänä sitä, että tuen saa halutessaan myös muualle. Silloin tällaista oligopoliriskiä ei niin paljon ole.
Tuen saa helpommin Tallinnaan
Pöyry sanoo kantavansa huolta kotimaisten palveluntuottajien asemasta. Hänen mielestä kotimaisten hammaslääkäreiden täytyy olla samassa asemassa kuin ulkomaisten, eikä kotimaisilla saa olla kovempia ehtoja kuin ulkomaalaisilla. Potilasdirektiivin mukaan asiakas voi mennä hoitoon esimerkiksi Tallinnaan ja saada siitä saman korvauksen kuin Suomessa annetusta hoidosta.
– Ei ole järkeä rakentaa systeemiä, jossa tuen saa vietyä helpommin Tallinnaan kuin kotimaahan.
Pöyryn mielestä palvelusetelin täytyy olla sellainen, jossa tuen käyttö on kansalaisen itsensä ratkaistavissa eikä niin, että asiakas voi valita vain niiden tuottajien joukosta, jotka sote-keskus on valinnut yhteistyökumppaneikseen.
Palvelusetelijärjestelmän täytyy Pöyryn mielestä olla kuitenkin hallinnollisesti kevyempi kuin nykyisin. Terveyskeskukset purkavat nykyisin jonojaan antamalla potilaille palvelusetelin yksittäiseen toimenpiteeseen.
– Yksittäisissä toimenpiteissä ongelma on siinä, että siihen tulee transaktiokustannuksia, kun potilaan täytyy pienenkin hoidon vuoksi mennä ensin terveyskeskukseen tekemään hoitoarvio ja vasta sitten pääsee yksityiselle.
Hänen mielestä parempi malli olisi sellainen, jossa hammaslääkäri voisi ottaa kokonaisvaltaisen hoitovastuun yksittäisen toimenpiteen sijaan.
– Se on tietenkin tasapainoilua, ettei yhteiskunta voi antaa vapaata sekkiä, että tee ja laskuta mitä harkitset. Täytyy olla selvät pelisäännöt ja kustannusrajat, mitä korvataan ja miten, Pöyry toteaa.
