Kirjailija Sofi Oksanen kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, kuinka Venäjän propagandakoneisto uittaa käsitteitä ja ajatuksia länsimediaan.
Suomen joutuminen osaksi Venäjän informaatiosotaa on Oksasen mukaan vihdoin tunnistettu julkisesti tosiasiaksi. Lehdistön herääminen todellisuuteen on kuitenkin ollut hidasta.
Oksanen kertoo, että Venäjän ammattiprovokaattorit operoivat vanhojen propagandakonstien lisäksi niin maksetun Facebook-mainonnan kuin keskustelupalstakirjoituksienkin kautta.
”Trolliarmeija on kömpelö ja jankkaava, ja sen viestit ovat epäuskottavia, mutta sillä ei ole väliä”, Oksanen kirjoittaa.
Hänen mukaansa mielipiteiden horjuttamisen ja hämmentämisen taustalla on tavoite toistaa perusviestejä niin kauan, että niistä syntyy käsitteitä, jotka lopulta luikertelevat huomaamatta arkipuheeseen.
Esimerkkinä Oksanen mainitsee Ukrainan kriisin aikana laajalle levinneen fasismiretoriikan. Terminologia on peräisin Josif Stalinin ajoilta. Venäjän mediassa Ukrainan nykyhallintoa nimitetään fasistijuntaksi.
”Aluksi se riitti myös länsimaisille toimittajille. Vei aikansa, ennen kuin he ymmärsivät, että kuka tahansa on fasisti, kunhan tulee lännestä päin.”
Propagandaa ei osata lukea
Oksasen mielestä informaatiosodan osa-alueiden tunnistaminen on kansalaistaito ja median pitäisi antaa asialle sille kuuluvaa painoarvoa.
”Trolleista selviää maalaisjärjellä, mutta tämän sodan keinoista ei niinkään.”
”Median velvollisuus on tehdä informaatiosodan aseista läpinäkyviä, kyettävä yhdistämään pisteitä toisiinsa.”
Oksanen toteaa, että esimerkiksi Baltian maat joutuivat massiivisen mustamaalauskampanjan kohteeksi silloin, kun ne alkoivat hakea eroa energiariippuvuudestaan Venäjään.
”Tätä ei Suomen lehdistö huomannut Viron pronssipatsaskiistan aikana.”
Oksanen syyttää Suomen mediaa ennalta-arvattavuudesta. Sen vuoksi Venäjän on helppo heittää lisää vettä myllyyn.
Venäjä hallitsee hänen mukaansa pelolla.
”Kun Venäjä provosoi, Suomen lehdistö tekee aina jonkin sortin gallupin Venäjän pelosta ja muutkin näkökulmat kiertävät samaa aihetta. Näin syntyy kollektiivinen käsitys siitä, että pelkoon on syytä.”
Oksanen kutsuu pelkoa halvaksi hallintomuodoksi, jota Venäjä käyttää omankin kansansa mentaliteetin muokkaamiseen.
